Nelli on virtuaalihevonen ja kuvan hevonen ei liity mitenkään tietoihin Negative Metaphor KHE'n isä B'Burberry on jo edesmennyt, ruunikko suomalainen puoliveriori. Burberry oli kilpaillut menestyksellä kouluratsastuksen parissa, ja sille oli myönnetty ensimmäinen palkinto kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Ulkonäöllisestikään ei ori ollut huono; se sai Virtuaalinen muotovalio-arvonimen hyvästä näyttelymenestyksestään. Burberry kuoli valitettavaan onnettomuuteen lokakuussa 2007 astutettavan tamman potkaistua tätä takajalkaan. Murtuma oli niin vakava, että upea ori pääsi taivaslaitumelle kirmaamaan hienon elämänsä päätteeksi. B'Burberryn isä Treble Dartakan oli myöskin hienosti kouluradoilla menestynyt suomalainen puoliverinen, joka päätti elämänsä 24-vuotiaana hyvän elämän vietettyään. Orii oli palkittu poikansa lailla KRJ-I palkinnolla, ja se sai myös maininnan ATC-I. Aikoinaan Treble Dartakan kilpaili aina Grand Prix-tasolla saakka, menestyen. Jälkeläisiä tälle orille kertyi elämänsä aikana 13 kappaletta. B'Burberryn emä, toisinsanoen Nellin isänemä, oli CHn's Marttyyri. Tamma oli saanut Champion-arvonimen, palkittu KRJ-II palkinnolla, kantakirjattu III-palkinnolla, yleislaatuarvostelussa saanut ensimmäisen palkinnon ja myöskin saanut maininnan ATC-II. Menestystä tälle neidille kyllä oli elämänsä aikana tullut, ja omistajat olivat tammasta oikein ylpeitä. Ikävä kyllä Marttyyri lopetti upean, menestyksekkään elämänsä 18-vuoden iässä. Jalkavaivat olivat kiusanneet jo jonkinaikaa, eli tamma koki oikeastaan helpotuksen päästessään ikuiseen uneen. Varsoja Marttyyrille teetettiin 8 kappaletta. Nellin emä Apricos v. d. Higban, tutummin April on kilpaillut hyvällä menekillä kouluratsastuksessa. Sijoituksia löytyy useampi kymmenen, ja näyttelymenestystäkin; tammalle on myönnetty Virtuaalinen muotovalio-arvonimi, sekä se on ilmoitettu kantakirjaan. Jälkeläisiä tällä ruunikolla kaunottarella ei tiettävästi ole kuin Nelli, ellei neidin sisaruksia seikkaile jossain päin maailmaa lisäämättöminä Aprilin sivuille. Aprilin isä Glibaldine on rodultaan trakehnerin hevonen. Ori kilpaili nuoruusvuosinaan vaativalla tasolla kouluratsastuksessa, mukavalla menestyksellä. Glibaldine asui koko elämänsä kasvattajallaan Saksassa, ja toimi niin kilpahevosena kuin siitosorinakin. Kilpailu-ura loppui ikävästi orin venäytettyä jalkansa tarhassa riehuessaan, mutta tällöin alkoi jo ikääkin olla joten Glibaldine sai siirtyä kokonaan eläkkeelle ja jalostukseen. Varsoja orille tuli muutama kymmenen kappaletta, joista moni on kilpaillut koulua vaativallakin tasolla. Nellin emänemä Montserrat Wow on suomalainen puoliverinen, kaunis rautias tamma. Montserrat on kilpaillut kanssa kouluratsastuksessa, mutta synnynnäinen jalkavika esti ratsastuksen myöhemmässä iässä lähes kokonaan. Rakenteellisesti tamma oli kuitenkin siro ja rotutyypillinen, ja se sai toimia seurahevosena ja siitostammana yksityisessä kodissa. Ei mennyt tämänkään hienon hevosen elämä hukkaan jalkojen takia, vaan se sai viettää lokoisia päiviä isolla laitumella hyviä, terveitä varsoja tehden. PAIKKA AIKA SIJOTUS
VH-0000
Kutsumanimi ≡ Nelli
Syntynyt ≡ 18.07.07 → 7 vuotta/16.04.2009
Sukupuoli ≡ Tamma ♂
Rotu ≡ FWB (suomalainen puoliverinen)
Syntymämaa ≡ Suomi / FIN 
Säkä ≡ 172 cm
Väri ≡ Ruunikko
Kasvattaja ≡ Laura H. / Khedain
Koulutustaso ≡ VaB / 90 cm
Omistaja ≡ MAIJAA / Tavansankarit
Hoitaja ≡ Otetaan
- Muru, meneekö vielä pitkään? huikkasin eteisestä malttamattomana.
- Joo joo, oon tulossa jo, avomieheni Jesse huusi vastaukseksi ja pian herra suvaitsikin saapua paikalle.
- Mennään, sanoin ja kiiruhdin ulos ovesta porraskäytävän hämärään. Olimme menossa katsomaan uutta hoitohevostani, vuonohevosori Vallua. Olin nähnyt kaupan seinällä Yue Fjordsin ilmoituksen, jossa haettiin hoitajia suloisille vuonohevosille. Vaikka en koskaan ollut erityisen ihastunut vuonohevosista, jokin tässä ilmoituksessa sykähdytti niin paljon, etten voinut vastustaa enää kiusausta. Viimeisestä hoitohevosestani oli aikaa jo reilusti, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa. ”Toivottavasti en ole unohtanut kaikkea hevosista, saatikka sitten ratsastuksesta”, mietin kauhuissani. Perhoset mahassani hyppivät yhtä matkaa kanssani alaovelle ja huomasin jopa täriseväni. Jessekin huomasi sen ja tarttui käteeni.
- Kulta, älä unohda hengittää, tämä sanoi virnistäen ja avasi oven.
- Onko sulla ne ajo-ohjeet? Jesse kysyi istuutuessamme autoon.
- Joo, on ne täällä, sanoin ojentaen itsetehtyä karttaa. Olin eilen soittanut Yue Fjordsin omistajalle Sallikselle ja sopinut tulevani tänään. Sallis oli antanut ajo-ohjeet ja oli luvannut tulla paikan päälle esittelemään niin tiloja kuin itse tulevan hoidokkini. Sallis oli kuulostanut puhelimessa oikein miellyttävältä ja odotin innolla tapaamistamme. Jesse käynnisti auton ja lähdimme suunnistamaan kohti uutta tallia.
Muutaman kilometrin ja monen harhaanajon jälkeen Jesse pysäköi automme siistin tallipihan parkkipaikalle. Kaikki näytti upealta ja punaiseksi maalattu talli näytti houkuttelevalta. Nousin ulos autosta ja huomasin lähellä olevissa tarhoissa järisyttävän suloisia vuonohevosia. Olin mykistynyt.
- Noniin kulta, etsitäänpä nyt sitten se Sallis, Jesse sanoi ja tarttui käteeni. Nyökkäsin hiljaa ja lähdimme yhdessä punaista tallirakennusta kohti.
- Hei siellä! kuului huuto pian edestämme. Vaaleatukkainen hymykuopilla varustettu nainen käveli reippaasti luoksemme.
- Sä oot varmaankin Maija, mä oon Sallis, nainen sanoi hymyillen ja ojensi kätensä.
- Joo, mä oon Maija ja tää tässä on Jesse, vastasin ja tunsin kuinka hymy tarttui kasvoilleni.
- Ei kai ollut vaikea löytää perille? Sallis kysyi ja en voinut kuin virnistää.
- Mulla ja Maijalla on molemmilla niin loistavat luontaiset suuntavaistot, että pakostikin ajetaan vähintään kerran harhaan, Jesse sanoi ja katseli hymyillen minuun.
- No mutta pääasia on että löysitte perille. Tähänhän pääsee myös linja-autolla, pysäkkihän löytyy tuosta kivenheiton päästä, Sallis kertoi.
- Mutta mutta, mites on, keitetäänkö ensin kahvit tuolla taukotuvassa, jonka jälkeen voitaisiin heittää pieni kierros talleilla ja katsella sitä Valluakin jossain vaiheessa, Sallis jatkoi ja viittilöi meitä seuraamaan. Katsahdin Jesseä ja hymyilin. Tämä vastasi minulle maailman suloisimmalla hymyllään ja lähdimme seuraamaan Salliksen perässä.
- Noniin tytöt, sanokaapa terve uudelle toverillenne Maijalle, Sallis sanoi päästessämme taukotupaan, joka oli täynnä kaikenikäisiä tyttöjä.
- Moi, kuului kuin yhdestä suusta, jonka jälkeen alkoi tasainen supina ja vilkuilu. Naurahdin hiljaa ja muistelin omia nuoruusaikojani. Juuri samanlainen kikattelija olin itsekin ollut. Jesse puristi kättäni ja haki turvaa minusta. Tälläinen kikattelijalauma ei ollut aivan herran mieleen.
- Mites te juotte kahvinne? Maitovaraa? Sallis huuteli keittiöntapaisesta nurkkauksesta.
- Mä juon mustana, komeampi puoliskoni maidon kanssa, huikkasin takaisin. Pian Sallis palasi viereemme kahvikupit kädessään ja käski tyttöjä siirtymään pöydän äärestä sohvalle.
- Jos mä ensin kerron sulle ihan nää perusjutut, eli vähän noista hoitajanhommista ja ratsastamisesta, tunneista ja muusta, jonka jälkeen katellaan vähän paikkoja ja ihmisiä ja tietty hevosia. Ja sit kans muista kysyä aina, jos tulee jotain mieleen, Sallis sanoi, kun olimme istuneet pöydän ääreen.
- Asia selvä, vastasin ja jäin kiinnostuneena kuuntelemaan mitä tuleman piti.
Kun käytännönasiat olivat suht selvillä, lähdimme taukotuvasta kiertelemään tallia. Se oli iso, siisti ja kuitenkin kodikas ja toimiva kokonaisuus. Luin innostuneena nimikylttejä karsinoiden ovista ja yritin etsiskellä Vallun karsinaa. Kävellessäme Sallis selitti hevosista ja viimein päädyimme ovelle, jonka kyltissä luki minullekin tuttu nimi; Cornflower's Vandrer. Kurkistin karsinaan, mutta harmikseni se oli tyhjä.
- Meillä on tällä hetkellä kokopäivätarhaus näillä poneilla, joten siksi Vallukin on nyt ulkona, Sallis selitti ja osoitti lähellä olevaa tarhaa, jossa käyskenteli muutama vuonohevonen. Huokaisin ihastuksesta ja lähdimme kävelemään tarhalle päin. Salliksen perässä siirryin aidan välistä tarhan puolelle tekemään tuttavuutta minulle täysin vieraiden ponien kanssa. Eräs herroista tuli tuli innostuneesti luoksemme ja haisteli hetken minua.
- Tää on sitten tämä meidän Vallu-poikamme, Vallu tässä on uusi hoitajasi, Sallis sanoi oripojalla joka haisteli käsiäni suurella mielenkiinnolla. Varovasti silitin oria kaulalta ja tarkastelin sitä tarkemmin. Herra oli aivan järjettömän suloinen tapaus. Olin täysin myyty jo ensihetkestä lähtien. Vallu ei kauaa jaksanut välittää huomionosoituksestani vaan lähti härnäämään tarhakavereitaan. Sallis katseli minua hymyillen ja huomasi varmasti minun loistavan. Käännyin katsomaan Jesseä ja tunsin olevani jälleen se sama pieni heppatyttö kuin aina ennenkin.
Illalla katsoessamme televisiota kelasin päivän tapahtumia päässäni. Kaikki tuntui kuin unennäöltä. Vihdoinkin olin saamassa takaisin rakkaan harrastukseni, johon panostaa ja josta löytää ilo ja onni. Tunsin, että tulisin viihtymään vielä Vallun kanssa. Tunsin, että elämä tulisi vihdoinkin sujumaan kunnolla. Painauduin Jessen kylkeen ja hymyilin.
- Muru, kai sä tiedät, että tykkään susta ihan kauheesti, kysyin ja tavoittelin tämän jäänsinistä katsetta.
- Kultapieni, niin mäkin susta ja tuun aina tykkäämään, Jesse vastasi ja kaappasi minut syliinsä.
e. B'Burberry †
ii. Treble Dartakan †
ie. Ch CHn's Marttyyri †
e. Apricos v.d Higban
ei. -
ee. -
