Nelli on luonteeltaan perusspringeri, iloinen ja ylisosiaalinen. Varsinkin ihmisten antama huomio ja rapsutukset ovat jotain aivan ihanaa, ja Nelli onkin oppinut hienosti komentamaan ihmiset huomioimaan itseään. No, minusta se komentaminen ei ole hienoa. Avoimuutensa ansiosta Nellin kanssa on helppo elää, ja siihen voi luottaa melkein tilanteessa kuin tilanteessa: se rakastaa lapsia eikä haasta riita muiden koirien kanssa. Yleisesti ottaen Nelli on aika rauhallinen tapaus, mutta siitä saa tarvittaessa kaivettua vauhtiakin. Ja ennen kaikkea vauhtia löytyy silloin, kun ei tarvitsisi, varsinkin kisoissa jännityksestä täpisevää omistajaa on kiva koijata juoksemalla korvat hulmuten ympyrää... Kaiken kaikkiaan Nelli on rakastettavan persoonallinen luppakorva. :)

Itselleni syttyi mieletön koirakuume vuosituhannen vaihteessa, ja aloin vinkua porukoilta omaa koiraa. Suostumus heltisi yllättävänkin pian, ja vuodenajan haimme sitä oikeaa koiraa. Lopulta Nelli tuli meille juhannuksena 2001. Koska koiran kanssa ei ollut tuolloin tarkoitus harrastella mitään, meille kelpasi pentueen alapurentainen yksilö. Ja tuskimpa me näyttelyissä kävisimmekään, vaikka Nellin hampaat olisivatkin suorassa -itse koen paljon kätevämmäksi pitää koiran turkin lyhyenä, kuin jatkuvan imuroimisen. ;D Vaikka kaikki loppupeleissä menikin hyvin, nykyään lähinnä hirvittää, miten olemattomalla tietopohjalla koiran kanssa toimin. Pennusta asti Nelli on käyttäytynyt ylisosiaalisesti sekä ihmisiä että koiria kohtaan, ja käyttäytynyt muutenkin enemmän tai vähemmän korrektisti, vaikkei olekaan suurempaa opetusta siihen silloin saanut.
Rotuvalinta oli lähinnä kompromissi. Nelli oli koko perheen ensimmäinen koira, eikä kellään varsinaisesti koirakokemusta ollut. Haimme mukavaluonteista ja helppoa kotikoiraa, loppupeleissä rotuvaihtoehdot olivat kooikerhondje ja walesilainen, joista sitten lopulta jälkimmäiseen päädyimme. Nelli on kyllä ollut mahtava ensimmäinen koira, se on kasvanut ihan normaaliksi ja tottelevaiseksi koiraksi, vaikka varsinkin alussa sen kanssa on tehty paljon virheitä.
Nellin perus arkipäivään kuuluu kolme kävelylenkkiä, vähintään puolet lenkeistä on vapaana metsässä kuljeskelua, ja toinen puolikas hihnakävelyä, yhteensä lenkkeilyä kertyy päivittäin kolmisen tuntia. Lisäksi aktivointileikeistä on muodostunut jokapäiväinen harraste, välillä namien ja lelujen piilottelua, uusien temppujen opettelua, namipallojen pyörittelyä jne. Varsinkin namien etsintä tuntuu olevan hauskaa; nenä tuhina kuuluu viereiseenkin huoneeseen, kun koira pääsee oikein vauhtiin. :) Nellin elämää piristävät myös treenailut, agilityä ja tottistelua on ohjatusti kerran viikossa, ja tokoilua lähikentillä tai omalla takapihalla muutaman kerran viikossa. Viikonloppuisin puuhaillaan yhdessä vielä enemmän, ja silloin tällöin kierrämme erilaisissa koiratapahtumissa, katselemassa tai osallistumassa.
