7.11.2009
Sivut ovat viettäneet hiljaiseloa oikeastaan viime kesästä lähtien, pahoittelut siitä! Minun ja Onnin tahti ei ole kuitenkaan hidastunut, vaan jatkunut entisellään.
Tänään minut ja Onni otettiin omista häkeistämme heti aamutuimaan sisälle syömään, rapsuteltaviksi ja seuranpitäjiksi. Syksyllä tosiaan takapihalle väkerrettiin uusi häkki vanhaan kiinni, joten toisinaan voidaan ottaa rauhallisesti eri häkeissä ja oven ollessa auki häärätä suuremmalla alalla. Kopissa on väliseinä, ja ovet molempiin häkkeihin. Uuteen häkkiin - jossa minä (Vilma) yleensä olen - on myös rakennettu tähystyskoroke ja ruokakatos.
Sisällä keittiössä on aina kiva käppäillä ihmisten hääriessä siinä samalla. Vielä pätee sama tapa, että me koirat kipitetään sisälle päästyämme suoraan keittiöön, missä pysytään kunnes saadaan käsky hiippailla ulos. Onni etenkin toimii keittiössä myös innokkaana imurina. :D
Illemmalla käytiin molemmat lenkeillä - eri lenkeillä tosin, sillä ei meidän kanssa lenkkeilyyn yhden ihmisen hermot tahdo riittää. :D (minä tietysti kuljen kuin pikkuinen enkeli, mutta Onni on lievästi sanottuna hieman energinen kaveri - edelleen.)


16.5.2009
Hännänheilutuksia Kuusamosta!
Täällä Kuusamossa ollaan puuhailtu sekä lekoteltu mukavan kesäisissä tunnelmissa. Tänä aamuna Hilkka ja Kaisa lähtivät heti käyttämään minua ja Onnia läheisellä pienellä saarella kosken alla. Saaressa oli mukavia koloja tunkeutua, mielenkiintoisia hajuja haistella sekä kulmikkaita kiviä tasapainotella. Ja Kaisan ja Hilkan taskuissa herkullisia eväitä napostella! Juoksentelemaan pääsimme myös mökin lähistöllä, ja naapurimökinkin pihantarkastuksessa olimme mukana. Irti on niin mukava kirmailla! Välillä tosin minä taisin olla hieman liian innokas pitemmänkin matkan päähän kirmailija..
Iltapäivällä Onni pääsi matkaan mukavalle veneretkelle. (minun Hilkka ja Kaisa pelkäsivät livistävän, joten jäin mökin pihalle häkkiin pitämään mummille seuraa) Onni seilasi veneessä tyynesti kuin viilipytty, vaikka matka isommalle saarelle oli vähän pidempi. Huolimatta saaren laajuudesta Onni pysytteli täydellisesti Hilkan ja Kaisan lähellä - välillä kirmaillen hieman kauempana, mutta lähes koko ajan näköetäisyydellä. Reilun tunnin mittaisen saaren tutkimisretken aikana pidettiin rapsuttelu, -eväidensyönti ja piehtarointitaukoja. Venematka takaisin sujui yhtä mallikkaasti. Reipas retki oli todella mukava, sillä sääkin oli leppoisan kesäinen ja lämmin.


Onni nauttii retkeilystä




3.02.2009 (kertojana Kaisa)
Tänä aamuna oli Onnin leikkausaika. Eläinlääkärin mukaan kastraatio sujui hyvin, vaikka aluksi Onni ei ollut meinannut nukahtaa, vaan oli vain heilutellut häntäänsä innokkaana. :D Kotiin kannoimme rennon, ihan pökkyrässä olevan koiran ja laitoimme sille kaulurin kaulaan, ettei se pääse nuolemaan haavaa. Onnin heräämisessä ei kestänyt kauan, vaan pian se jo käppäili kummissaan kaulus päässä keittiössä ympäriinsä. Alussa sujuikin hyvin, mutta koko iltapäivä on sitten mennyt uikuttaessa. Emme oikein tiedä mitä se itkee - kipua, pahaa oloa, kauluria, Vilman juoksuja vai mitä. Syömään eikä juomaan se ei ole suostunut ollenkaan. Jospa se tuosta rauhoittuu ja saisi syötyä jotain - sitten sille voisi antaa kipulääkkeen illalla. Suunnilleen viikko menee toipilaana kaulurin kera.


Kotona heräilemässä leikkauksen jälkeen


24.01.2009
Uusi vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin, vaikka melko kiireistä on Kaisalla ja Hilkalla ollut, kun eivät ole ehtineet näitä sivuja päivittelemään! Pahoittelut siitä.
Minä olen nyt jo jonkin aikaa oleskellut sisätiloissa juoksujeni takia ja Onni on saanut pärjäillä ulkona yksin. Toki sekin käy aina sisällä ihmisten ympärillä ihmettelemässä ja syömässä oikeaa ruokaa. :)
Tänään päästiin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin hiihtoretkelle järvelle. Reipastahtinen 10 km lenkki kierrettiin, ja Onnikin hoksasi jutun jujun näppärästi ja oli hiihtäjän hyvänä vetoapuna. Meistä koirista oli hauska juosta ja ihmisilläkin luisti suksi hyvin. :) Huomenna uudestaan.
Onnin kastrointi olisi pitänyt olla jo joulukuun alussa, mutta aika jouduttiinkin siirtämään helmikuun alkuun, joten pian Onni saa olla toipilaana pari viikkoa kauluksen kanssa. Sitä ennen se ehtii kuitenkin viettää 1-vuotissynttäreitään 31.1. :) Mukavaa talvea kaikille!


21.10.2008
Syyslomaterkut! Hilkan ja kaisan loman ansiosta ollaan taas päästy matkaamaan Kuusamoon. Perjantainen automatka sujui mallikkaasti - tällä kertaa ei tarvittu edes väliseinää ärähdysten takia, vaan köllöttelimme lattialla sulassa sovussa kylki kyljessä.
Tänään kävimme todella kivalla retkellä Iivaarassa. Hilkka, Kaisa ja heidän vanhempansa tekivät noin kahdeksan kilometrin kävelyretken ja luonnollisesti minä ja Onni kirmailimme heidän ympärillään nauttien metsästä ja vapaudesta. Alla olevassa kuvassa ihastelemme maisemia vaaran huipulta. Reissu oli myös erityisen eläinrikas, sillä tapasimme teeriä, metson, koppelon, pyyn, kuukkeleita, ison poron ja hirven. Kiva! Onni villiintyi porosta ja jahtasi sitä huimaa vauhtia vaaraa pitkin alas, eikä ensin välittänyt iskän kutsusta mitään. Mutta minä olin kiltti koira enkä poron perään lähtenyt, vaan kiinnostuin enemmän linnuista, joita kävin välillä haukahtelemassa. (ja tyhjääkin puuta välillä...) Jottei reissu käynyt liian raskaaksi, välissä oli tietysti evästauko. Mitä olisi metsäretki ilman ruisleipää ja makkaraa!




02.10.2008 (Kaisa kertojana)
Vilma on taas Kuusamossa kirmailemassa metsällä, ja Onni on ensimmäistä kertaa pitempiä aikoja yksin. Sillä on varmasti melko tylsää olla minun ja Hilkan pitkien koulupäivien aikana yksinään häkissä, enkä ihmettele jos se toisinaan ikävystyisi ulvomaan naapurikoirille yksinäisyyttään. Mutta iltapäivästä/illasta Onni pääsee pihalle juoksemaan ja tekemään temppuja ja illemmalla lenkkeilemään. Tänään aloitimme opettamaan sille turhan mutta hauskan tempun "pyöri." Onni oli uudesta tempusta innoissaan ja näki miten se oli mielissään onnistuttuaan! Hassua miten erilainen oppija se on kuin äitinsä Vilma. Mitään ihmeellisempiä ei ole tapahtunut, Vilmaa vain Onni kaipailee takaisin kotiin. Vilma taas taitaa olla vain iloinen muutamista eropäivistä. ;>

11.09.2008 (Kaisa kertojana)
Pystykorvan elämän kohokohtia! Eilen alkanut metsäkanalintujen metsästysaika tiesi suurta riemua etenkin Vilmalle, superinnokkaalle metsäkoiralle. Onnille tämä syksy on ensimmäinen, mutta tietysti sekin viihtyy metsässä hääräilemässä vallan mainiosti. Koirat siis lähtivät iskän kanssa Kuusamoon, minne minä ja Hilkka menemme jälkikäteen viikonloppuna. Metsällä Vilma oli juossut touhukkaana ympäriinsä, ja Onni oli välillä lähtenyt perässä, mutta enemmän pysynyt iskän lähellä. Pennulla on kyllä vielä vähän opittavaa, sillä iskän ryömiessä ase kourassa Vilman haukulle Onni oli tullut hästäämään iskän kainaloon. :D Haukut eivät kyllä oikein olleet vielä onnistuneet. Toivottavasti Onnikin pääsee pikkuisen jyvälle asiasta, mutta vielä ei ole suuria odotuksia, sillä uroskoirien kehitys tapahtuu tunnetusti hieman hitaammin. ;>




11.7.2008
Onni kävi tänään aamusta pyörälenkillä Kaisan kanssa, vaikka pitkästä aikaa lämpotila oli nousussa, eikä satanutkaan ollenkaan. Onni olikin läähättänyt ja lipittänyt kiltisti vettä juoksun jälkeen. Aamupäivällä köllöteltiinkin sitten yhdessä häkissä ja muutaman kerran päästiin tietysti takapihallekin köllöttelemään ja vähän riehumaan. Onnia opetettiin muutama kerta parin askeleen verran seuraamaan vieressä, ja ihan hyvin se sujui, kun minä sivusta seurailin. Pääsin minäkin välillä näyttämään taitojani esimerkiksi tassun antamisessa, ja suuhuni tuikattiin pieni herkkupala.
Myöhemmin minäkin pääsin lenkille, ja Onni myös, mutta eri suuntiin. Me käydään eri aikoihin lenkillä, koska ei kukaan jaksaisi meitä yhtä aikaa taluttaa, kahta määrätietoista pohjista. On sitä tietysti yritetty, ja siihen se sitten jäikin. :D Mutta minusta on ainakin kiva kävellä rauhassa ilman korvanjuuressa inisevää pentua. Paitsi se on aika iso poika jo, eikä sen niskasta maahan heittäminen enää suju niin sukkelasti...
Sunnuntaina lähdetään taas mökille Kuusamoon. Kivaa! Saan kuulemma olla toisella mökillä jonkun päivän ihan rauhassa, ja Onni on toisella mökillä. Pieni lepo tekee varmaan hyvää. Mukavaa kesän jatkoa kaikille!


17.6.2008
Terveisiä Kuusamosta! Ollaan oltu Onnin kanssa täällä mökkeilemässä neljä päivää, ja suunnilleen viikko viellä edessäpäinkin. Tänä aamuna käytiin tuttuun tapaan Hilkan ja Kaisan kanssa retkellä läheisessä saaressa vähän juoksentelemassa ja nuuhkimassa mielenkiintoisia tuoksuja. Kolme kertaa ollaan siellä käyty, ja tänään oli ensimmäinen kerta kun Onni palasi sieltä kuivana! Ensimmäisellä kerralla se nimittäin polskahti kesken saarestalähdön veneestä kaislikkoon ja sen peppu kastui, ja eilen se molskahti kokonaan virtaan uimaan ja ui pienen mutkan! Onneksi se tuli saareen takaisin, kun Hilkka sitä vähän hätääntyneenä huudahti. Mutta Onni on oppinut oikein hienosti olemaan veneessä, ja automatka tänne Kuusamoonkin sujui mallikkaasti. Puolessavälissä matkaa tosin minun ja Onnin välille piti auton lattialle laittaa kasseja, koska minua alkoi Onni vähän ärsyttää ja ärähdin aina kun se hipaisikin minua...

Onni on käyttäytynyt täälläkin ihmisten kanssa ihan mahdottoman hyvin ja totellut aina, mutta minua se välillä vähän tympii. Kun se saattaa vain yhtäkkiä tulla korvan juureen räkyttämään ja tarttua niskasta! Mutta hyvin ollaan sovussa pysytty. Häkissä ollessa olemme joutuneet kuuntelemaan aikamoista pörinää, kun tuohon viereen rakennetaan uutta vessaa ja lisäksi meille uutta, isompaa kaksiosaista häkkiä. Kaksiosainen siksi, että kun serkkujen koirakin käy täällä joskus, se voi olla siellä eri puolella kuin minä ja Onni. Onni odottaakin jo kovasti serkkujen suomenlapinkoira Napin tapaamista.

Mökkihöperöt jatkavat vielä mökkeilyään jonkin aikaa, ja täällä saatuja otoksia tulee uuteen ulkoasuun, minkä Hilkka ja Kaisa toivottavasti pian laittavat. Heippa !




18.-19.4.2008
Kertojana Kaisa Perjantaina iltapäivästä lähdettiin Puolangalle mökille yhden yön kevätretkelle. Sinne meno oli Onnin ensimmäinen pitempi automatka, ja se meni oikein hyvin! Mitä nyt Onni aluksi oli vähän levottomampana ja ulisi, mutta Vilman kanssa ne sitten rauhoittuivat meidän pakettiauton lattialle alustoilleen ja loppumatka meni ongelmitta. Perillä mökillä päästettiin koirat irti, ja Onni lähti heti kirmailemaan talon taakse! Onneksi se tuli luokse kun iskä kutsui, vaikka ei se vielä luoksetuloa todellakaan tarpeeksi hyvin osaa. Hiihtelimme siellä koirien kanssa, aluksi ne oli hihnassa ja sitten vapaana, ja pysyivät ihan hyvin lähellä kun iskä komensi Vilmaa, eikä Onni nyt yksin kauemmas lähtenyt. Oil kyllä hauskan näköistä, kun Vilma kulki ihan perusjuoksuvauhtia siinä ympärillä, ja Onni yritti pysyä ylisuurilla tassuillaan sen perässä! :D
Lauantaina kävimme aamulla metsässä kävelylenkillä, hankia pitkin oli ihmistenkin hyvä kulkea. Vilman piti olla hihnassa, ettei se olisi lähtenyt liian kauas ja väsyttänyt Onnin ihan puhki. Ja oli se sen tassuillekin parempi, etteivät ne menneet karheasta lumen pinnasta ihan rikki. Onni viiletti irti, ja se pysyi aivan mahtavasti meidän muiden perässä. Koko ajan loppua kohti pieneni alue mitä se meidän ympärillä kulki, ja aina välillä se juoksi luokse ja pomppasi syliin. Oli tosi kiva, kun se oli niin kiltisti. Automatkalla kotiin se sitten nukkuikin suunnilleen koko ajan. :)






24.3.2008
Aamusella Hilkan ja Kaisan isosisko Elina käytti minua lenkillä lumisateessa. Sinä aikana Onni oli Hilkan, Kaisan ja heidän isän mukana pihalla ulkotöissä ja kävi harjoittelumatkalla autossa. Se oli sujunut oikein hyvin, Onni oli kyydissä tosi rauhallinen ja melkein nukahti Kaisan syliin. Toivottavasti se pitää autoilusta, että on mukava matkata yhdessä mökille ja muualle kivoihin paikkoihin!
Onnin autoreissun ja minun lenkin jälkeen kirmailimme yhdessä sivupihalla ja oli mukavaa. Minä yritin paimentaa Onnia, mutta se kipitteli aina pensaan taakse piiloon! Sisällä saimme vähän ruokaa ja sitten lepäilimme huoneessa kahdestaan.
Päivällä pääsimme monta kertaa käymään ulkona ja muutenkin puuhailimme kaikkea mukavaa huoneessa kahdestaan ja ihmisten kanssa. On se kyllä kiva kun on koirakaveri, vaikka on se joskus (minusta useimmiten) todella ärsyttäväkin. Varsinkin silloin, kun se vieläkin tunkee juomaan maitoa.
Iltapäivällä Hilkka käytti minua kävelyllä ja Kaisa vielä illalla kolmannella lenkillä. Tulipahan saatua raitista ilmaa. :)



16.3.2008 (Kaisa kertojana)
Herätessäni aamulla iskä oli jo hakenut Onnin keittiöön aamupalaseuraksi, ja jättänyt Vilman alakertaa eroon Onnista. (en usko että Vilma oli ollenkaan pahoillaan siitä:D) Keittiössä Onni käppäili ja riehui kuten tavallisestikin aamuisin ja sai myös vähän ruokaa. Vietyäni sen takaisin alakertaan Vilman luo se alkoi riehua ihan mahdottomasti ja päätettiin sitten Hilkan kanssa heittää molemmat pihalle vähän tuulettumaan. :D Yhdessä välissä Onni pääsi takapihan aidan raosta karkaamaan ihan pikkumatkan, mutta onneksi se palasi heti takaisin kun heilutin herkkupalaa sen edessä ja houkuttelin sen sillä aidan sisäpuolelle. Muuten ulkoiluhetki meni oikein mukavasti ja Vilma innostui riehumaan vetolelujen kanssa. :) Sisällä otettiin koirista pari kuvaa, ja sen jälkeen Onni olikin jo niin väsynyt että nukahti hetkessä matolle Vilman viereen. (:



10.3.2008 (Kaisa kertojana)
Onni ja Vilma voivat hienosti ja Onni on kasvanut hurjaa vauhtia. Tällä viikolla se täyttää jo 6 viikkoa! Onni on reipas, leikkisä ja määrätietoinen pentu, joka tykkää narskutella lelujaan. Myös sormia, varpaita, hiuksia ja korvia se näykkäisee silloin tällöin. :D Onni tykkää kiivetä syliin ja olla siinä kun kävellään ympäri taloa. Tavallisesti se viettää aamut keittiössä ihmisten kanssa, leikkii siellä ja uikuttaa. 8D Nykyään se yrittää aina rynnätä ulos huoneesta ihmisten mukana, ja sitä saa tyrkkiä takaisin huoneeseen. Siitä näyttää tulevan aika itsevarma koira! Mahdottoman suloinen kaveri se kyllä on. Vilma välillä joutuu komentamaan sitä, kun se roikkuu Vilman korvassa tai hännässä, eikä se tietenkään ole mukavaa. :D

10.2.2008 (Kaisa kertojana)
Onni kasvaa hurjaa vauhtia ja voi oikein hyvin. Onni painoi 9. päivä 670g. Tassussa ollut haavakin on parantunut hyvin huolellisella hoivaamisella. Parin päivän sisällä Onni saattaa avata silmät! :)

2.2.2008 (Kaisa kertojana)
Pentu on elänyt reilut 2 vuorokautta ja vaikuttaa hyvinvoivalta. Ainoa kurja juttu on, että sen etutassussa on aika ilkeän näköinen naarmu, mutta nyt olemme aloittaneet hoitamaan sitä voiteella. Ai niin, en ole täällä tainnut mainitakaan, että pennun nimi on Onni. :) Äiti keksi sen pennun elettyä muutaman tunnin. Pennulle on kurjaa, että sen sisarus kuoli, kun nyt se joutuu olemaan yksin ja hakemaan lämpöä vain Vilmasta. Mutta Vilma on köllöttänyt kiltisti sen vieressä pentulaatikossa ja puhdistellut sitä ihan hyvin. Mutta sen kakkoja Vilma ei halua puhdistaa alustoilta. :D
Tuossa edellisesstä tekstissä mainittiin, että jos tulee narttupentu, me pidämme sen. Mutta ei me kyllä tuosta urospennusta luovuta, jos se kasvaa isoksi! Pitää vain päättää kumpi koirista sitten leikataan, ettei tule pentuja. Peukut pystyyn Onnin puolesta, että se kasvaa tomeraksi isoksi koiraksi!

4.1.2008
Tänään oli aika jännä päivä. Aamupäiväksi minulle oli varattu aika eläinlääkäriin, koska omistajat eivät jaksaneet enää arvuutella onko minulle tulossa niitä pentuja vai ei, joten jouduin ultraäänitutkimukseen. Ja siinä se selvisi. PENTUJA ON TIEDOSSA! Voi tätä riemua! Omistajat ovat ihan innoissaan. Tammikuun lopussa pitäisi pentujen putkahtaa. On luultavasti tulossa pari pentua. Ultrassa ei näkynyt ihan selvästi kuin yksi, mutta eläinlääkäri arveli että takana on toinekin pentu. Ihanaa! Jos tulee narttupentu, se jää mitä luultavimmin meille minun kaveriksi. : )