KUULUMISET 2008

17.11.2008
Kävästiin Piitun kanssa sunnuntaina koittamassa jälleen sitä viimeistä ykköstä avoimesta luokasta, ja koittamiseksi jäi kyllä todellakin tällä kertaa. Koira ei ollut alusta asti ollenkaan oma itsensä, todella hermostunut ja rauhaton ja epävarman oloinen. Käytiin perjantaina ottamassa hallilla viimehetken tsekkaustreenit että osaahan se vielä ja osasihan se aivan loistavasti ja saatiin kaikista liikkeistä onnistunut suoritus ja hyvä fiilis päälle sunnuntaita varten, kaksi täyttä onnistunutta paikallaoloakin. Noh, kisoissa ei oltukaan niin hienosti. Paikallaolo alkoi ihan lupaavasti, koira meni yhdellä käskyllä maahan ja tosiaankin ihan maahan asti kylmästä huolimatta (jättänyt joskus treeneissä kyynärpäitä ylös) ja jäi suht rauhassa makaamaan paikalleen. Ehdin olla noin minuutin piilossa kun liikkuri tulee ja käskee kytkeä koiran. Olin ihan hämilläni että Piituko muka noussut ja siellähän se oli keskellä kenttää seisomassa hermostuneena. Annelta kyselin jälkeen päin miten se oli lähtenyt niin kuulemma lähes samantien kun piiloon olin päässyt oli lähtenyt askel kerralla hiipparoimaan kohti piiloa. Todella omituista ja epäpiitumaista.. Noh, siinähän meni sitten jo mahdollisuudet ykköstulokseen ja meinasin mennä saman tien ilmoittamaan että me keskeytetään kisa tähän, mutta pienen rauhoittelun jälkeen päätin että käyn pitämässä koiran kanssa hauskaa kehässä. Meillä oli suoraan sanoen kaikkea muuta kuin hauskaa, kesti ikuisuus saada ympyrää pyörivä hermostunut koira edes sivulle asti saatika kuuntelemaan mitään muita käskyjä.. Seuraaminen oli kuitenkin yllättävänkin "hyvä" suoritus, 7½ saatiin, meidän seuraaminen kun on lähinnä kutosen arvoista ja tuomari oli kaikkea muuta kuin lepsu. Liikkeestä maahanmeno oli vitosen arvoinen, ei mennyt suoraan maahan asti ja vaati vielä kaksoiskäskyn perusasentoon. Päätin yrittää kuitenkin vielä luoksetulon, mutta kun koira ei siinäkään uskaltanut jäädä paikalleen vaan lähti hiipimään perääni jo ennen kuin ehdin kutsupaikalle asti niin sanoin suoraan että nyt me lopetetaan homma tähän.
Toki harmittaa, mutta lähinnä nyt olin huolissani koiran epänormaalista käytöksestä. Pelkkää motivaation puutetta ei voinut olla. Juoksuja se on kuukauden verran jo tehnyt, voi johtua niiden lähestymisestä tai jostain muusta mutta mitään tarkkaa syytä en vain keksi. Pitää nyt katsoa ilmoittaudunko enää tälle vuodelle mihinkään, voi olla että odotan ne juoksut alta pois ja katson johtuuko outo käytös niistä.. Ehkä se viimeinen vielä joskus tulee :)

20.10.2008
Norjan reissu saatu päätökseen ja syyslomakin käynnistetty (ja kohtapa se sitten jo loppuukin..). Perjantai-iltana Emmiina ja Justus sekä Hanna ja Dara matkasivat Suomussalmelta Ouluun junalla. Yöunet jäivät odotetusti vähäiseksi ja viiden aikaan ponkaistiin pystyyn ja kuuden aikaan suunnattiin auton keula kohti pohjoista. Kattoboksi täynnä tavaraa, flatit takakontissa ja Piitu etupenkin jalkotilassa loikoillen. Menomatka sujui rattoisasti varsinkin ensimmäisen 300 kilometrin jälkeen lapin upeita maisemia ihastellen. Perillä Kilpisjärvellä olimme n. klo. 14.00 ja lähdimme lähes heti kävelemään Saanan rinnettä pitkin kohti huippua. Puoleen väliin asti päästiin kunnes koirat alkoivat turhan paljon telomaan itseään portaissa (tassut jäivät portaiden lautojen väliin) joten otimme rinteessä muutamia poseerauskuvia koirista ja kiertelimme rinnettä vielä niin, ettei koirien tarvinnut portaita pitkin kävellä. Ilta meni syöpötellessä ja telkkaria töllistellessä ja koiria valmisteltaessa seuraavan päivän koitokseen.

Luksusta näyttelyaamuna, herätä tarvitsi vasta puoli seitsemän aikaan ja lähteäkin vasta kahdeksan jälkeen ja siihenkin varattu melkein tunti "eksymisaikaa". Suomen ja Norjan rajalla oli jopa tullimiehiä, mutta eihän niitä nyt meidän koirien paperit kiinnostaneet mitään, vilkuttelivat vain. Norjan puolella maisemat tulivat vain entistä hienommiksi, mitä edemmäs päästiin. Tromssan kaupunki oli myös hieno rinteessä olevine taloineen, pelottavine siltoineen ja tunneleineen. Näyttelypaikalle löydettiin helposti navigaattorin avulla ja olimme paikalla melkein kaksi tuntia ennen kehän arvioitua alkamisaikaa. Lisäksi kehät olivat tietenkin myöhässä melkein tunnin, eli turhaa odotteluaikaa kyllä löytyi. Kehä oli unelmallinen: iso ja yksi niistä harvoista kokonaan matotetuista! Nahkoja oli neljä kappaletta, kaksi urosta ja kaksi narttua. Piitu esiintyi todella upeasti, siitä oli selvästi hauskaa olla yksin isossa kehässä jossa on helppo liikkua eikä jalat luista alta, itsekään en jännittänyt oikeastaan yhtään joten se varmasti toi myös osansa koiran varmuuteen. Ropin ja Vsp:n valintaa tuomari mietti todella kauan ja hartaasti, liikutti ja seisotti vuorotellen ja yhtäaikaa kunnes lopulta valitsi Piitun ykköseksi ja suomalaissyntyisen uroksen toiseksi. Kävin pyörähtämässä nahkojen jälkeen kehässä myös suomalaisen pitkäkarvaisen collien Snowpaw Born To Be Wildin kanssa, joka oli turkittomana lopulta AVO 1/3. Ryhmäkehiä saatiin odotella taas useampi tunti ja loppujen lopuksi meinasin ne missata kokonaan koska en ymmärtänyt norjan kielisiä kuulutuksia kovinkaan hyvin.

Ykkösryhmässä esitettiin lähes 30 koiraa, joista tuomari lopulta nosti Piitun vielä kuuden parhaan joukkoon, sijoituksille ei kuitenkaan ylletty. Piitulle sattui pieni äksidentti juuri ennen isoa kehää kun takana ollut nainen polkaisi suoraan takajalan päälle ja koira selvästi veti siitä herneen nenään. Lisäksi ryhmissä tuomari juoksutti koiria suoraan puulattialla joka oli todella typerää ja pilasi useamman koiran liikkeet. Päivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut Piitun osalta ja olin enemmän kuin tyytyväinen reissun saldoon.

Takaisin Kilpisjärvellä olimme kahdeksan aikaan illalla. Nukkumaankin jouduttiin jo hyvissä ajoin ja aamulla oli jälleen kuuden aikaan herätys jotta ehdittäisiin kunnolla siivota mökki ja päästäisiin lähtemään heti kahdeksan pintaan takaisin Ouluun. Kotona olimme puoli neljän aikoihin väsyneinä. Suurkiitokset vielä Emmiinalle ja Hannalle mukavasta reissusta ja toki isukkia pitää kiittää tästä 1500 kilometrin ajourakasta! Reissun motoksi taisi matkamuistokaupan mukaan tullakin lopulta: Good girls go to heaven, bad girls go to Lapland!

Tromssan kaupunki

Piitu Ryhmäkehässä, kuvassa myös ryhmävoittaja briard.

Piitu Saanan rinteellä

Ja loppuun vielä ryhmärämämme


1.10.2008
Blaah. Eipäs tullut meille sitten kuitenkaan kolmella kokeella TK2:sta ja nyt ollaan suoraan sanoen lamaannuttu täysin tästä syystä :D Kahteen kisaan yritin, mutta eipä päästy joten kattoo nyt jaksaako sitä kolmatta ykköstä lähteä ollenkaan metsästämään vai annetaanko olla ja mennään voittajaan, vai lopetetaanko koko treenaaminen tähän. Tässä ollut nyt aika kiireinen kuukausi, emäntä sairastanut ja kärsinyt lukion koeviikosta sekä ylioppilaskirjoituksista. Hengissä kuitenkin ollaan mutta koiraharrastus ollut suoraan sanottuna jäissä.

Tulevana tapahtumana uskaltaa varmaan jo ruveta mainostamaan seuraavaa näyttelyämme joka sijoittuukin tällä kertaa Norjaan. Eläinlääkäreitä kierrelty ja nyt on Piitullakin vasta-ainetestit kunnossa ja passissa merkintä eli terve menoa nyt vain. Reissuun lähdetään reilun kahden viikon päästä muutaman flatti-ihmisen kanssa. Mitähän meille muuta, talveksi siirrytään halliin tokoilemaan, itseohjautuvassa voi-evl-ryhmässä pitäisi treenaaminen aloittaa parin viikon kuluttua. Loppuvuosi otetaan sitten vain rennosti, mitään näyttelyitä ei ole Norjan jälkeen tiedossa ja niitä tokokisoja nyt pitää katsella miten tässä kerkeää ja jaksaa..

17.8.2008
Huhhuijaa. Nyt on sitten ensimmäinen avoimen luokan tokokoe takana päin. Ja ykköstuloshan sieltä kuin ihmeen kaupalla tuli! :) Aamulla menin jo hyvissä ajoin kisapaikalle, tuntia ennen avoimen luokan alkua. Kävin pk-kentällä ottamassa viime hetken paniikkitreenit: luoksetulo ja kaukokäskyt takapalkalla ja ilman, teki tosi hienosti. N. vartti ennen paikallaolon alkua kävin syrjässä ottamassa pienen paikallaolopätkän, ja pieneksi se jäi, koira nimittäin nousi suunnilleen samantien seisomaan kun olin piiloon päässyt. Paniikki päällä sitten itse varsinaiseen paikallaoloon, meni hienosti maahan ja jäi varsin varman näköisenä makaamaan, itse olin piilossa kaikkea muuta kuin varma, odotin vain koko ajan että liikkuri tulee kertomaan että "koira numero neljä täytyy tulla kytkemään".. Eipäs tullut vaan kolme minuuttia meni ja kun palasin riviin niin koira makasi todella rauhallisen ja varman näköisenä! Nousi istumaankin ensimmäisellä käskyllä. 9½ tuli arvosanaksi. Puolikkaan tuomari otti pienestä nuuskuttelusta paikallaolon aikana, se ei meitä paljoa itkettänyt, koira kuitenkin pysyi!

Yksilösuorituksessa olin neljäntenä, muiden suorituksia katsellessa valkeni tuomarin linja: pisteitä pois kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä. Seuraaminen oli melkeimpä normaaliakin kamalampaa, kyllä se koira mukana tuli mutta todella haluttomasti ja turhan jäljessä ja kaukana ja vinossa ja käännökset olivat mitä sattuu, 7½ kuitenkin jostain kumman syystä, ihan riittävä meille. Koiran into lopahti täysin jo tässä vaiheessa. Liikkeestä maahanmeno oli mielestäni kuitenkin oikein hieno, en tiedä mistä puolikkaan pois otti, mutta 9½ siis tästä. Luoksetulo... no, se pysähtyi! Ehkä turhan myöhään mutta kuitenkin.. Ja on se 6 aina kolme pistettä enemmän kuin 5 :D Seisominen taas hienon varmaa, 9½ taas tästäkin, puolikkaan menetyksestä ei tietoa. Noutaminen, oli hieno ja piitumainen, mutta myös palautus oli valitettavasti hyvin piitumainen, tähän täytyy ehdottomasti alkaa kiinnittämään huomiota! Kiersi taas suuren kaaren ja tuli vinoon sivulle. Seuraavaksi olikin vuorossa meidän yksi kauhuliike, nimittäin kaukokäskyt. Itse kaukokäskyt olivat kuitenkin lopulta sanotaanko koko suorituksen paras suoritus! Nopeat asennonvaihdot tarkasti. Jipii! Ainut mutta tulikin sitten siinä, kun koira nousi istumaan ennen kuin ehdin edes sivulle asti. Tuomari kovasti harmitteli tätä sattumusta, olisi muuten kympin antanut mutta kaksi pistettä pois joten 8 arvosanaksi. Viimeisenä olikin sitten hyppy, meidän kymppiliike, tai Piitun, jos ohjaaja ei aina kusisi kaikkea. Elikkäs 8 pelkästään ohjaajan käsimaneerien takia. Kokonaisvaikutus kymppi mutta tuomari käski jatkossa kiinnittää enemmän huomiota juuri noihin käsiliikkeisiin kaikissa liikkeissä koska ne helposti tulkitaan kaksoiskäskyksi.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen, hieman kun innokkuutta saisi tuohon koiraan lisää niin hyvin menee. Täytyy toivoa että koira seuraavat kaksi kisaa toimisi edes lähellekään tuolla tasolla, niin eiköhän niistä ykköstulos tulisi. Mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, meillä on kolme todella riskaapelia liikettä mennä nollille ja jos yksikin menee niin ykköstulokseen ei ole toivettakaan. Mutta turha se on etukäteen panikoida, nyt fiksaillaan seuraavat pari viikkoa ja sitten jälleen kisoihin :) Tällaisen avauksen jälkeen on varmaan itsekin jo hieman rennompi seuraavalla kerralla. Loppuun vielä kuvia, huonolaatuisia kun aurinko paistoi.

Juoksuseuraamista


Liikkeestä maahanmeno


Luoksetulo


Liikkeestä seisominen


Perse eellä noutamaan


9.8.2008
Vuorossa oli kesän viimeinen näyttely Torniossa. Mukana menossamme tänään Piitu ja Kiira. Perrot alkoivat klo. 9.00 ja ilmoitettuja oli 13 kpl. Kirppu voitti hienosti oman luokkansa erinomaisella ollen lopulta vielä PN2 valion takana joten näin ollen tyttönen nappasi ensimmäisen sertinsä ja kaupan päällisiksi vielä vara-cacibin! Onnea Anu ja Kiira, ei hassummin ensimmäiseksi nuorten luokan näyttelyksi ;)
Perrojen jälkeen aloin pikkuhiljaa siirtymään colliekehän puolelle jossa törmäsinkin Riikkaan. Riikka ehdotti minulle Viiru-pojan (Sontikan Salamatkustaja) esittämistä, ja mikäs minulla vastaan, kerran kun olen pojan esittänyt ja tuloksena olikin Sert ja VSP :) Nahkauroksia oli ilmoitettu 7 joista yksi oli pois. Viiru voitti avoimet urokset (4 kpl) ja lopulta oli PU2 heti valion jälkeen ja näin tuomisina vara-cacib sekä Viirun viimeinen sert! Näin ollen pojasta tuli uusi Suomen Muotovalio! Suuret onnittelut vielä Riikalle! :)
Narttuja oli ilmoitettu 8 kpl, joista kaksi oli pois. Juniori- ja avoimen luokan nartut saivat kaikki Eh:ta, joten PN-kisa käytiin kolmen valionartun kesken. Piitu "hävisi" valioluokan ollen ERI/3 ja samalla siis PN3, jo kolmatta kertaa putkeen kotimaan näyttelystä tuomisena PN3 :D Neidillä oli taas aivan liikaa virtaa ja liisi kehässä pari metriä minun edellä :o täytynee oikeasti jatkossa alkaa purkamaan siltä virtoja hyvissä ajoin ennen näyttelyä, yleensä vain nuo lähdöt meinaavat olla sen verran aikaisin ettei oikein huvita aamuviideltä lähteä kunnon lenkille..
Alla vielä muutama kuva Viirusta, Piitusta ei tullut kehästä yhtään esittelykelpoista kuvaa, mutta Lehdon Suvi otti kehän jälkeen kamerallaan kuvia Piitusta, toivottavasti joukossa olisi muutama onnistunutkin ;)





28.7.-4.8.2008
Nyt on vihdoinkin meidän ”etelän matkamme” saatu päätökseen, etelä näin Oulusta käsin katsottuna. Matkakohteenamme siis Vilna, n.1300 km Oulusta etelään.
Matkani alkoi maanantai-iltana, kun pääsinkin onnellisen sattuman kautta Virven (Kennel Pandarellan) kyydillä Jyväskylään. Siellä pääsimmekin majoittumaan odotetusti Annen ja Vekun luokse. Tiistai oli meillä ns. välipäivä, touhuilimme omiamme ja lenkitettiiin koiria kunnolla.

Keskiviikko olikin sitten ohjelmaa täynnä. Aamusta olimme sopineet Piitun ja Vekun hieronnan. Vekullehan homma oli aivan tuttua, mutta Piitu hierottiin ensimmäistä kertaa ja hienosti neiti käyttäytyikin, odotin paljon pahempaa rimpuilua mutta Piitu vain lötkötteli lattialla tyytyen toisen käsittelyyn. Kesken hieronnan meidän tuleva matkakumppanimme Nina (Kennel Memorylane) soitti ja kertoi, että tuleva matka-automme olikin hajonnut, eikä varaosia lupauksista huolimatta kuulunut ajoissa. Siinä vaiheessa nousivat mieliin kauhukuvat kahdesta nahkasta, kolmesta partacolliesta, kolmesta ihmisestä ja kaikkien tavaroista ahdattuna pienenpieneen farmariautoon. No thanks. Onneksi Annen perheestä löytyi myös pakettiauto joka loppujen lopuksi saatiin monenmoisten lappusten ja puhelinsoittojen jälkeen siihen kuntoon, että voitiin sillä lähteä. Keskiviikolle mahtui myös koirien eläinlääkärissä käynti, jossa Piitu ja Vekku sai tarvittavat loishäädöt ja Piitulle kirjoitettiin oma EU-passi. Illalla viime hetken pakkaamiset ja eikun nukkumaan.

Noh, tämä ihminen ei ainakaan tuntia pidempään sinä yönä nukkunut. Silmissä siinsivät kauhukuvat ties minkälaisista asioista mitä reissussa voisi vastaan tulla. Kello oli soimassa puoli kahden pintaan mutta puolen yön jälkeen en tainnut silmällistäkään nukkua. ”Pirteä” aamulenkki yöpimeässä ja kahvia ja aamupalaa naamariin ja matka kohti Helsinkiä saattoi alkaa. Perillä oltiinkin hyvissä ajoin, reilut kaksi tuntia ennen laivan lähtöä. Ulkoilutettiin koiria läheisessä koirapuistossa ja katseltiin rauhassa heräävää Helsinkiä Ninan tuloa odottaessa. Ninan tullessa pakkasimme loput koirat ja tavarat autoon ja lähdettiin laivaan, matka Tallinnaan meni varsin tasaisesti ja suhteellisen nopeastikin emännän järkyttävästä jännityksestä huolimatta.
Tallinnasta sitten alkoi pitkä matka helteessä läpi Baltian maiden. Tutuksi tuli pitkä suora tie, autoilijoiden järkyttävän olemattomat liikennetaidot, lukuisat raadot tiellä sekä haikarat teiden varsilla. Kaikki rajat olivat aivan kuolleet, missään ei näkynyt tullimiehen tullimiestä eikä ketään kiinnostanut tarkastaa passeja ei ihmisiltä eikä koirilta. Perillä Vilnassa olimme iltakuuden aikaan. Hotelli oli oikein asiansa ajava kolmen yön pakollisiin nukkumisiin. Illalla lähdettiin vielä ulkoiluttamaan koiria ja etsimään jotain suuhun pantavaa jonka jälkeen olikin aika painua unten maille.

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys. Näyttelypaikalla olimme yhdeksän jälkeen ja leiriydyimme partiskehän laidalle. Ninalla oli kolme koiraa mukana, junioriuros Nipa, juniorinarttu EmmaTia ja valio-veteraaninarttu Eevi, sanomattakin selvää että yhden ihmisen on vaikea kaikki kolme koiraa esittää joten pääsimme sitten Annen kanssa tutustumaan aivan uuteen rotuun. Noh, tämän handlerin handlausta ei voinut kyllä pahemmin handlaukseksi kutsua, mutta koirien tulokset olivat kuitenkin oikein mukavat: Eevi oli ROP kera sertin ja cacibin näin tullen samalla kertaa kansainväliseksi ja Liettuan muotovalioksi! EmmaTia oli ROP-juniori kera junnusertin ja Nipa ”VSP” ja ”VSP-juniori” myös kera junnusertin.
Nahkakehä oli tolkuttomasti myöhässä (n. 1½ tuntia), mutta lopulta päästiin siitäkin jännityksestä. Vekku pyörähti oman osuutensa kehässä mallikelpoisesti ja sai erin ollen ainoana uroksena automaattisesti PU1 saaden cacibin ja sertin tullen myös Liettuan valioksi! Piitulla oli yksi vastustaja kehissä, nätti kuin mikä. Piitukin esiintyi mukavasti voittaen nartut saaden myös cacibin ja sertin ja tullen myös Liettuan valioksi! ROP-kisassa Vekku päihitti Piitun ja niin jäimme odottelemaan isojen kehien alkua. Siellä sitten tulikin lauantain jättipotti. Vekku-poika repäisi ryhmissä ollen RYP-1!! Voi sitä koliai-kiljumista kehän laidalla bis-kehän aikana ;) Sanomattakin varmasti oli selvää, että hyvillä mielin voitiin lähteä hotellille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Lauantaina oli jälleen aikainen lähtö. Nahkat ja partikset olivat onneksi tällä kertaa samassa kehässä lähestulkoon peräkkäin. Partiksissa jälleen Eevi ROP kera sertin ja cacibin ja lisänä vielä BaltW-08, Nipa oli jälleen ”VSP” ja ROP-juniori tullen Ltu JMva ja BaltJW-08! Nahkoissa Vekku oli jälleen paras uros kera kaikkien kylkiäisten ja Piitu myös paras narttu. ROP-kisa yllätti, tällä kertaa nimittäin tuomari osoittikin Vekun sijasta Piitun voittajaksi, oli kyllä tunnin kehän jälkeenkin vielä tällä emännällä hieman sormi suussa että mitä oli tapahtunut. Harmiksemme molempien päivien arvostelut ovat Puolaksi, joten tuomareiden mielipiteistä ei ole mitään tietoa, mutta oletus on että ei ne ihan rumia ole ;) Kuvia ei myöskään ole kummaltakaan päivältä. Isossa kehässä tuli jälleen yllätyksiä. Meidän rodeoponi-kasvattajaryhmä ponkaisikin BIS-kasvattajaksi! Ryhmäkehässä sekä Piitu että Eevi valittiin vielä kuuden parhaan joukkoon! Jälleen oli sanomattakin selvää, että ei voinut muuta olla kuin tyytyväinen päivän saldoon.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten jo lähtö kotia kohti. Klo. 8.30 lähdimme hotellilta, 19.30 olimme suomessa, seuraavana aamuna klo. 8.00 olin Oulussa kotona ja 9.00 pitikin jo kiiruhtaa kouluun. 23 ja puoli tuntia reissussa putkeen, josta ajasta unta oli n. 2½ tunnin verran. Mutta en valita, reissu oli kokonaisuudessaan niin mahtava ja mukava! Kaikki saatiin mitä lähdettiin hakemaan ja vähän enemmänkin ;) Nina oli täysin oikeassa siinä, että jos kaikki järjestelyt ennen matkaa meneekin päin persuksia, niin näyttelyssä sitten pärjätään.

Nyt olisikin varmaan näiden kuuluisien kiitosten paikka. Eli kiitokset kovasti Virvelle ja Jarille kyydistä Jyväskylään ja Virvelle kiitokset myös Piitun hieronnasta. Kiitokset Juhanille auton lainasta ja sen eteen nähdystä vaivasta! Kiitokset tietysti myös sille ystävälliselle liettualaismersumiehelle joka suvaitsi opastaa eksyneet neidot takaisin hotellille ;) Ja sitten ne suurimmat, kiitokset Annelle ja Ninalle oikeasti IHAN KAIKESTA: matkaseurasta, järjestelyistä ja alituisesta tsemppaamisesta tässä minun omassa pienessä pessimistisessä maailmassani ;) Toivon mukaan ei jää viimeiseksi reissuksi! Seuraavaksi suuntaamme kuitenkin Tornioon viikon kuluttua jonka jälkeen katsellaan loppuvuoden näyttelyitä uudestaan. Välissä sitten toki yritämme tokoillakin jotain tulosta. Nyt Maija kiittää ja kuittaa tämän matkakertomuksen ja painelee nukkumaan ainaisia univelkoja poikkeen.

20.7.2008
Tällä kertaa vuorossa oli Ylivieskan kv näyttely. Nahkoja oli ilmoittautunut 18 eikä yksikään ollut pois. Kehä alkoi vasta kahden aikaan päivällä joten kovin aikaisin ei tarvinnut kerrankaa kotoa lähteä ajamaan. Valioluokan narttuja oli 4 kpl, Piitu esiintyi aivan pöljästi (kaahasi minkä kerkesi ja yritti näyttää mahdollisimman pieksetyltä seistessä), kaiken lisäksi tuomari tarkisti hampaat nokkapäivää periaatteella jota Piitu inhoaa yli kaiken ja alkoikin sitten vähän murisemaan tuomarille... Kuitenkin erinomainen saatiin ihan todellisen arvostelun kanssa ja luokassa oltiin kolmansia! Paras narttu kehässä en enää odottanut mitään sijoitusta, narttuja oli kuitenkin 10 kpl joista 9 sai erinomaisen. Kuitenkin tuomari laittoi kolme valionarttua heti kärkeen ja näin ollen Piitu oli myös PN3! Olen todella tyytyväinen tulokseen hyvätasoisessa seurassa, koiran käytökseen en edelleenkään niin tyytyväinen ole, mutta jospa tämä tästä kun taas muutamia näyttelyitä kierrellään. Seuraavaksi onkin kahden viikon päästä Liettua-turnee jossa meillä onkin huimat yksi vastustaja Vekku-pojan lisäksi! Alla vielä pari kuvaa tältä päivältä. Arvostelu löytyy näyttelytuloksista.




12.7.2008
Tänään oli vuorossa Oulun kv näyttely äimäraution raviradalla. Kenttä olisi totta tosiaan ollut enemmän kuin omiaan suopotkupalloon, ei koiranäyttelyyn. Itse pelkäsin Piitun liikkeiden puolesta märän nurmialustan vuoksi, mutta ongelmaksi koituikin paikallaan seisomisen vaikeus. Tassu oli Piitun mielestä koko ajan väärällä mättäällä ja tuossa (väärässä) kohti olisi parempi. Esiintyminen meni siis aika vänksläämiseksi varsinkin pn-kehässä. Piitun tuloksena lopulta VAL ERI/1 PN3 ja vara-cacib. Onnittelut vielä Nennalle Metkan upeasta näyttelydebyytistä VSP ja Sert! :)

Toki olin kehässä myös afgaaneiden kanssa. Handlattavina olivat nuoriherra Ele, joka ei pahemmin ole näyttelyremmiä nähnytkään.. Esiintyminen oli aikamoista kiskomista, onneksi tuomari ei paljon liikkeistä perustanut muutenkaan ja tuloksena EH, Daamin esitin myös tuloksella ERI/2 :) Alla vielä kuva Piitusta yksittäisarvostelussa.



25.6.2008
Näin se loma alkaa uhkaavasti jo puoltaväliä lähestymään ja itsestä kummasti tuntuu niin kuin se ei vielä olisi alkanutkaan. Piitu on nyt ilmoitettu kolmeen tokokokeeseen elo-syyskuulle, katsotaan mitä siitäkin tulee vai tuleeko mitään.. Treenailut ovat kyllä ihan hyvällä mallilla ja muut liikkeet varsin näpsäkällä ja varmalla mallilla paitsi luoksetulon pysäytys joka tympäännyttää jo ohjaajaa niin paljon ettei huvita edes treenata, noh, jospa se olisi meidän heinäkuun projekti sitten aloittaa sen opettelu ihan alusta (liiankin tuttua jo?)..
Juhannus vierähti koiraharrastuksen parissa. Perjantain ja lauantain olin hoitamassa kennel Windy Forestin koiria Haukiputaalla. Lauantai-iltana käytiin Heidin kanssa Riitalla pesemässä koirat sunnuntain näyttelyä varten ja yöllä nukuttiin jopa kolmen tunnin yöunet ennen kuin lähdimme kuuden aikaan aamulla kahdestaan kohti Rovaniemeä ;) Vettä satoi kaatamalla koko matkan, onneksi ei ollut mitään kiirettä pienten virhelaskelmien vuoksi. Perillä raahasimme tuskalla kaikki tavarat kehän reunalle ja odottelimme Bichon-kehän alkua. Kehän alettua sade lakkasi sopivasti ja välillä jopa aurinko pääsi pilkahtelemaan. Heidin Alma (Rahti Silvia) esiintyi nuorten luokassa ollen loppujen lopuksi ERI4. Afgaanit menivät osittain bichonien päälle, mutta ei meille suurempaa kiirettä onneksi ehtinyt tulemaan. Daami ja Edviina olivat ainoat junioriluokan nartut ja molemmat saivat erinomaisen Daamin ollessa ensimmäinen ja Edviinan toinen. Loppuajasta alkoi taas satamaan sen verran rankasti että päätimme vain lähteä suorinta tietä takaisin Ouluun päin. Perillä olimme puoli kahdeksan aikaan illalla todella väsyneinä mutta varsin tyytyväisinä reissuun. Ensimmäinen reissu kahdestaan neljän koiran kanssa ja hengissä selvittiin niin ei voi muuta olla kuin tyytyväinen! :D

17.6.2008
Kerta kiellon päälle vai miten se nyt menikään. Eli Piitun tissit sen kuin jatkoivat kasvamistaan ja emännän epäilyt mahdollisista pennuista vain kasvoivat. Käytiin sitten Joensuussa uusintaultrassa ja tällä kertaa kaksikin eri eläinlääkäriä totesi Piitun vielä tyhjäksi ja nyt me vihdoinkin uskomme :)
Muutama päivä vierähti siis Lieksassa mökillä ja Piitusta oli ihanaa saada juoksennella risukoissa ja pääsipäs vahingossa vähän lintujakin jahtaamaan ja hyvä kun ei nokkiinsa saanut. Nyt olisi sitten muutaman kilon painonpudotus edessä ja nuo roikkutissitkin olisi mukava saada pois ennen näyttelyitä. Seuraavana on vuorossa Oulu kv, Ylivieska kv ja Tornio kv, ompas Piitu ilmoitettu myös ensimmäiseen ulkomaandebyyttiinsä, katsellaan tuloksia sitten sinnempänä ;)

5.6.2008
Me päätimme, että me emme jää masentavista uutisista huolimatta sohvan nurkkaan suremaan (minä päätin, Piitu voisi omasta puolestaan jäädäkin). Piitulla alkaa pienoinen laihis nyt kun pääsi kuitenkin lihomaan, emännällekään ei tekisi kyllä pahaa. Eilen kävimme Huuko-tollerin ja Julian kanssa lenkillä ja uimassa. Meidän vettä inhoava Piitu saatiin kuin ihmeen kaupalla kahlaamaan mahaa myöten veteen :o tästä innostuneena päätinkin mennä tänään samaiseen paikkaan katsomaan, josko mentäisiin jo hieman pidemmälle. Tänään seurana oli Kiira ja Anu. Kovin paljoa ei kuitenkaan edistytty, kaulakarvat saatiin kasteltua mutta siihen taisikin sitten tulla koiran ällötykselle raja ;) Vesilelujen nouto päättyi välillä niin Piitun kuin Kiirankin osalta emäntien hommaksi.
Piitu on nyt ilmoitettu Oulun kansainväliseen näyttelyyn 12.7. Lisäksi aijon ilmoittaa sen Ylivieskan ja Tornion kansainvälisiin. Kuopio on vielä hieman auki, mutta taitaa jäädä meillä lähtemättä. Tokokisoihin ajattelin elokuun alkuun ilmoittaa, saa samalla hieman treeni-intoa itsellekin lisää kun olisi joku ihan konkreettinen tavoite.
Meidän kesä nyt sitten kuluu aika hiljaisesti. Muutama näyttely, ahkeraa tokon treenaamista, toivon mukaan pitkiä lenkkejä kavereiden kanssa, Piitu kun on yksin niin äärimmäisen laiska liikkumaan ilman "jänistä", sekä emännällä "ahkeraa" ylioppilaskirjoituksiin lukemista. Katsotaampas syksyllä mitkäs näistä suunnitelmista sitten lopulta onnistuu ;)
Alla muutama kuva tämän päivän uintireissusta, Piitu ja Kiira 08-albumissa lisää.




3.6.2008
Niinhän siinä kävi miten uskalsi pelätäkin. Piitulle tuli astutuksen jälkeen normaalia pahoinvointia, käytös muuttui entistä ahneemmaksi, laiskemmaksi ja hellyydenkipeämmäksi kuin normaalisti ja maha ja nisät alkoivat 4. viikon jälkeen turpoamaan. Tänään sitten toiveikkaana lähdettiin ultrassa käymään, että kyllä siellä nyt jotain on kun noin selvät merkitkin on, niin ei mitään. :( Tyhjäksi jäi astutuksesta, suuri pettymys meille kaikille ja kesäsuunnitelmat pistettiin uusiksi, mutta ainahan kaikki on mahdollista tällaisissa hommissa. Meille ei siis tule kesäpentuja :( Katsellaan sitten seuraavaa juoksua että yritetäänkö vielä uudestaan vai ei..

5.5.2008
Vappu meni Jyväskylässä ja saimme aikaiseksi kaksi onnistunutta astutusta juoksujen 12. ja 14. vuorokausi (2.5. ja 4.5.). Ultrassa ajattelin käyttää toukokuun lopulla ja mahdolliset pennut syntyisivät sitten viikolla 27. Kiitokset Annelle jälleen kaikesta.

23.4.2008
Vihdoinkin. Elikkäs juoksut alkoivat sanotaankos "viimeisellä mahdollisella hetkellä" eli 21.4. Viime viikonloppu oltiin Jyväskylässä Annen luona kyläilemässä. Lauantaina oli vuorossa Jyväskylän KV näyttely. Piitu osallistui tällä kertaa vain Junior handleriin Alina Puhakan kanssa ja pari teki oikein puhdasta työtä sijoittuen nuorempien ikäsarjan toiseksi! Onneksi olkoon vielä Alinalle hienosta sijoituksesta :)
Viikonloppuna Piitu sai riehua pitkästä aikaa poikien kanssa ja tutustua rauhassa tulevaan sulhoonsa, taisi kyllä neiti ihastua enemmän tähän mustaan herraan eli Lakuun ;) Kiitokset vielä Annelle mukavasta viikonlopusta! Nyt sitten vapun pintaan suuntaamme uudestaan Jyväskylään, toivottavasti saataisiin onnistuneet astutukset jotta päästäisiin sitten pentuja odottelemaan! Kuvia Piitusta ja pojista löytyy galleriasta.

13.4.2008
Eilen käytiin alaosaston järjestämällä yhteislenkillä, mukana oli 16 ihmistä ja 16 koiraa ja kyllä oli neiti väsynyt parin tunnin riehumisen jäljiltä. Urokset eivät kovin kiinnostuneita neidistä ollut, haistelivat kyllä kiinnostuneina, mutta tuohan antoi turpaan minkä kerkesi niin en sitten tiedä tuliko pojilla itsesuojeluvaistot pintaan neidin rähinöiden jälkeen ettei uudestaan enää tulleet yrittämään.. Merkkejä juoksuista on taas enemmän ja enemmän, tiedä sitten onko niitä tulossa ja jos on niin milloin. Noh, odotellaan ja katsellaan, ensi viikonloppuna mennään Vekkua moikkaamaan Jyväskylään ja Piitu menee Jyväskylän näyttelyyn Junior Handler-koiraksi. Tokoilut on taas ollut jäissä pari viikkoa kun lumet tuli uudestaan maahan, tänään illalla mennään kuitenkin hallille treenailemaan.

22.3.2008
Tänään oli vuorossa pitkä päivä näyttelyreissussa. Suuntana tällä kertaa Rovaniemi. Aamulla herätys neljän pintaan ja puoli kuuden aikaan starttaus Anun ja Heidin kautta kohti Rovaniemeä. Kummityttö Kiiran kehän alkamisaika oli laitettu jo kymmeneksi, joten pitihän sitä ajoissa paikalla olla. Kirppu esiintyi todella nätisti, mitä nyt hieman tuomaria jännittäen ja tuloksena tänään JUN-EH2, siitä se lähtee ;).
Nahkat oli merkattu alkavaksi n. klo 12, mutta kehän laidalle päästyäni tajusin kehän olevan myöhässä reilun tunnin verran. Ehdimpäs siinä sitten havaitsemaan tuomarin nauhajaon ja tajusin että montaa eriä ei tulostaululla tältä päivältä paistanut. Alkoi sitten se EH kuulostamaan suureltakin saavutukselta meille tältä päivältä. Piitu esiintyi kehän ulkopuolella harjoiteltaessa todella nätisti ja reippaalla mielellä, mutta itse kehässä tuli joku kumma tylsistymiskohtaus ja tuomaria piti jopa hieman väistää ja muutenkaan ei omasta mielestäni seissyt parhaan taitonsa mukaan, tai sitten vika oli pelkässä handlerissa.. No anyway, arvostelu oli mitä parhain ja loppua kohti petrattiin jälleen kovasti ja tulokseksi erinomainen ja samalla narttujen voitto! ROP-kisassa meitä vastassa oli jo Pellosta tuttu uros Kamu (Kangasvuokon Starray), tällä kertaa Kamu oli VSP ja tuomari valitsi siis Piitun ROPiksi! Eipä voinut olla sitä EH:ta hakemaan tullut emäntä enää paljoa onnellisempi :)
Nahkojen jälkeen oli taas reilun tunnin odottelutauko ennen Junior Handler kilpailua, johon Heidi sitten Almansa kanssa osallistui. Tytöt tekivät oikein puhdasta jälkeä ja sijoittuivat vanhempien ikäryhmän kolmansiksi loppujen lopuksi! Onnittelut vielä Heidillekin ;). Junnujen jälkeen alkoikin ryhmäkehien odottelu, pitihän se kerrankin jäädä kun mahdollisuus oli. Ykkösryhmän arvosteli Maret Kärdi ja ROP koiria oli paikalla n. 20 kpl. Piitu oli oikein innoissaan isossa kehässä juoksemisesta ja esiintyi oikein mallikkaasti. Maret Kärdi valitsikin meidät vielä 9 parhaan joukkoon, mutta palkintosijoille emme enää yltäneet. Kaikesta huolimatta päivä ei voinut olla oikeastaan muuta kuin onnistunut! 15 tunnin reissu flunssaisena otti voimille mutta oli kyllä kaiken jaksamisen arvoinen! Kiitokset vielä tytöille matkaseurasta ja kannustuksesta ja toki Jaakolle kyydeistä.
Loppuun vielä muutama kuva, hallissa oli todella huono valaistus joten kuvat ovat varsin huonolaatuisia..



Piitu ryhmäkehässä




6.3.2008
Piitu oli viikonlopun Anun ja Kiiran hoivissa erakossa sillä aikaa kun meillä vieteltiin sukujuhlia. Hyvin olivat ilmeisesti neidit pärjäilleet Kiiran pienimuotoisesta pomotuksesta ja Piitun lievästä ahdistumisesta huolimatta, siedätyshoitoa vain molemmille niin eiköhän se siitä. Muutama kuvaräpsäisy neideistä löytyy galleriasta. Emäntä viettelee hiihtolomaa välillä vähemmän ja välillä enemmän sairaana, tästäkään flunssasta nyt ota selvää. Tiistaina käytiin kuitenkin Windy Forestilaisten luona Halosenniemessä pentusia katselemassa ja olihan ne pieniä ja sieviä! Metsälenkillä käytiin myös neljän koira voimin, ja kyllä se Piitun takamus vain haisee muiden nenään, liekö sitten muuten vain pahalle vai olisiko se lopultakin se juoksu...
Rovaniemen aikataulut olivat ilmestyneet eilen, 10 nahkaa on ilmoittautunut eli ei kovin suuri määrä, tosin me ollaan nyt sen näkösiä että eh:n jos saa niin varsin tyytyväisiä ollaan kyllä, jahka nyt ensin sinne asti selvittäisiin.
Ilmoitin Piitun tulokset myös OKK:n vuoden koira -kisaan. Mitään suurempaa menestystä ei tullut, tokotulokkaissa viides sija ja emäntä junior handlerissa yhdellä kisallaan kahdesta kilpailijasta toisena, lisäksi myös valioarvopalkinto olisi tulossa.

24.2.2008
On tämä odottelu sitten tylsää.. Kaikki muut tekee hienoja tuloksia näyttelyissä ja tokokokeissa ja me senkun löhötään kotona ja ootellaan juoksuja.. huoh. Koiran käytöksestä selvästi näkee, että juoksuja ois tulossa kohta. Eri asia sitten milloin se neidin kohta on, se kun on osoittanut samoja merkkejä jo tuolta joululta asti. Lenkillä ei voida kävellä kun siellä on yhtäkkiä niiiiin ihania hajuja joka puolella ja korvatkin tipahtaa sitten niiden hajujen mukana ja muutenkin, saa lenkilläkin karjaista vähintään kahdesti ennen kuin tulee.. Treenaamiseen ei riitä koiran keskittyminen, ne hajut ja muut ovat yhtäkkiä paljon mielenkiintoisempia kuin minä. Ahneempikin siitä kyllä on tullut mutta se ei paljoa lohduta. Taitaapi käydä nyt niin, että me ei nyt kovin tavoitteellisesti aleta ennen pentuja treenaamaan, tule kuitenkaan muuta kuin sanomista.. Parempi sitten treenata kunnolla kun koira on taas oma itsensä.
Tosiaan on yritetty hieman treenata, ja avoimen luokan liikkeet alkaa olemaan jo ihan hyvällä mallilla treenimäärään nähden. Paikallaoloa ei toki olla otettu vielä näkösuojassa lähes yhtään kun niin harvoin treenataan niin on päässyt todella epävarmaksi taas paikallaolo. Luoksetulon stoppi on kanssa hakusessa, mutta muuten olen kyllä ihan tyytyväinen.. no, seuraaminen on mitä on mutta sillä ei niin väliä ;) Edelleenkin olisi haaveina vielä syksyllä avoimessa luokassa kisata ja jonakin pöllöiltana keksin pöllön ajatuksen että jospa sitä syksyllä uskaltautuisi BH-koettakin kokeilemaan, saapas nähdä mitä tästäkin vuodesta tulee..

20.1.2008
Alaosaston vuosikokouksesta juuri palanneena. Tuliaisina seuraavat kunniakirjat: FIN MVA, Lyhytkarvaiset näyttelynartut 1. sija ja Lyhytkarvaiset TOKOnartut 1. sija. Lisäksi vielä Vuoden Tokotulokas kiertopalkinto. Vastustajien määrähän oli päätä huimaava mutta tyytyväisiä olemme sille. Ompahan jokin todistus siitä, että viime vuosi ei ollut aivan turha ;)

18.1.2008
Niin se on vain aika joskus tämäkin vuosi aloittaa. Tämä vuosi on suunnitelmien osalta vielä hyvinkin auki, kaikki riippuu niin monesta asiasta. Kuitenkin, jos kaikki menisi suunnitelmien mukaisesti, pentuja syntyisi touko-kesäkuun vaihteessa. Tavoitteena olisi sitten mahdollisimman pian pentusten jälkeen alkaa hiomaan vielä avoimen luokan liikkeitä kisakuntoon ja toivon mukaan loppuvuodesta pääsisi jo kilpailemaankin, ongelmallisin taitaa olla se paikallaolo, jota en tällä hetkellä pysty kuin n. kerran viikossa harjoittelemaan, mikä on aivan liian vähän varman liikkeen aikaansaamiseksi. Loppuvuodesta olisi tarkoitus myös muutamia näyttelyitä lähteä Piitun kanssa kiertämään, mahdollisesti mm. Jyväskylä INT ja Voittaja -08, riippuen toki paljolti tuomareista. Alkuvuoden näyttelyt näyttävät jäävän käymättä, en oikein uskalla ilmoittaa tuota mihinkään, kun ei nuista juoksuista sun muista tiedä.
Piitu on nyt joulukuusta asti muuttanut käytöstään enemmän juoksujen suuntaan. Lenkillä ei voida enää kulkea "vapaasti" vaan jokainen haju täytyy jäädä haistelemaan kunnolla, samoin kuin pientä merkkailua on ilmassa. Koirapuistossakin ovat kyllä pojat olleet hyvinkin kiinnostuneita Piitun takapuolesta, mikä nyt ei välttämättä mitään merkitse, pojat kun ovat vain poikia.
Joulun jälkeen Piitu oli ensimmäistä kertaa kunnolla kipeänä. Ilmeisesti sai treenihallilta jonkun mahapöpön, koska oli kolmisen päivää koskematta ruokaan oksentaen paljon (tämä on Piitulta jo niin ihmeellistä että kyllä näki heti että kaikki ei ole hyvin). Kuumetta eikä muitakaan oireita ollut ja oksentelukin loppui muutaman päivän kuluessa ja ruoka alkoi maistumaan siinä kolmen päivän paastoamisen jälkeen. Viikossa koira oli jo täysin normaali, selvisin minäkin säikähdyksellä :)
Joulun ja uuden vuoden jälkeen olemme nyt palanneet täyteen arkeen. Emännällä koulu painaa täysiä päälle ja kokeet ja muut työt vievät sitten aikaa koiraltakin. Treenaamme tällä hetkellä kerran viikossa 1,5-tuntia tokoryhmän kanssa, mikä on kehittymisen kannalta aivan liian vähän mutta parempaan emme tällä hetkellä pysty. Ylihuomenna on taas collieyhdistyksen alaosaston vuosikokous, toiveenamme olisi tokotulokas-kiertopalkinto sekä muotovaliokunniakirja, ne asetin vuosi sitten pidetyssä vuosikokouksessa itselleni vuoden tavoitteiksi. Näyttely- ja tokocolliekisasta en odota sen suurempia sijoituksia tänä vuonna. Mutta pianhan se selviää mitä tapahtuu ;)