Etusivu  Esittely  Rodusta  Koirat  Pennut  Harrastukset  Galleria  Linkkejä  Yhteystiedot

 ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤  ¤

 

Lyhytkarvainen collie Holtti

JV-08
Cluinntear Highwycombe (KoiraNet)
Syntynyt: 29.12.2007 FIN14831/08

i. Rowvale River raider (englannintuonti)
   A/A 0/0 CEA-vapaa EH lt. +153p.

e. Pinehillside's Blue cool dream
   A/A 0/0 CEA-vapaa SERT lt. +98p.

- Sisarukset

- Sukupuoli: Uros
- Väri: Blue merle
- Mitat: Paino 25,5kg, säkäkorkeus ~60cm

- Lonkat: A/A
- Kyynärnivelet: 0/0
- Silmät: CEA-vapaat
- Selkä: OK (08.09.2009)
- MDR-1: -/-
- Kilpirauhanen:
- Normaalit kivekset

- Luonnetesti: *testataan tulevaisuudessa

- Näyttelyt: NUO-ERI 1, PU-1, 2x PU-2, VSP, 2x SERT, Vara-sert, Vara-cacib
             Juniorivoittaja 2008
- Arvostelut

- Kasvattaja: Noora Piipponen, Joensuu
- Omistaja: kasvattaja

Holtin sukutaulu:
(ilman titteleitä/terveystutk.)

Sukusiitosprosentti 5:llä polvella 0,0000%, tarkempi sukutaulu täällä.

Holtti on hassu pieni suuri mies. Minulla ei ollut aikomustakaan ottaa kotiini urosta, mutta niin vain heti pentueen synnyttyä huomasin katselevani tuota kaunista ja tomeraa merlepoikaa "sillä silmällä". Holtti oli jo pienenä hyvin osallistuvainen ja utelias, ehkäpä tämä oli osasyynä valintaani. Pentua ei voinut olla miettimättä, kun se oli koko ajan lahkeessa tai kameranhihnassa kiinni. Se myös leikki mielellään ihmisen kanssa yhtä lailla kuin veljiensäkin. 

   

Muiden poikien muutettua koteihinsa Holtin kaveriksi jäi vielä velipoika Ressu muutamaksi viikoksi odottelemaan kyytiä kotiin Espooseen ja pojathan keksivät tekemistä, mm. antiikkisohva sai uuden muotoilun (en vieläkään käsitä miten ihmeessä ne saivatkin käsinojasta "laudan" irti!).

Toisin kuin äitinsä, Holtti ei ole vielä tähänkään päivään mennessä oppinut varsinaisesti pyytämään ulos. Sisäsiistiksi oppi kyllä mukavan nopeasti, mutta tarkkaa aikataulua ja koiran lukemista se alkuun vaati pienen pennun kanssa. Kerran kävi niin, että Holtti 11vk asteli olohuoneeseen, lirautti matolle ja pinkaisi ulko-ovelle. Että sellainen vinkki.

   

Mielestäni Holtti oli nuorena poikanakin oikein helppo koira. Sen voi ottaa mukaan minne vain tai olla ottamatta. Mukaan Holtti lähti aina innolla ja jos ei päässyt, paineli mitä ilmeisimmin nukkumaan, ei koskaan tuhonnut asuntoa. Se oli utelias, rohkea (jopa tyhmänrohkea) ja rakasti kaikkia rapsuttamaan tulleita. Oppikin asioita nopeasti.

Holtille kävi nuorena omaa hölmöyttäni vahinko, kun naapurin iso uros sai rapusta tullessaan napattua ohi kulkevan Holtin hampaisiinsa. Hirveä metelihän siinä syntyi, yks koiralapsi huusi kuin syötävä ja iso uros räyhäsi karkuun päässyttä saalistaan. Holtti pääsi hihnasta irti ja arvelin sen juoksevan suoraan horisonttiin. Mitä vielä, poikapa pyörähti ympäri ja syöksyi kiukuissaan uhmaamaan urosta, jonka pääkin oli itseään isompi. Luojalle kiitos, että sain napattua pennun matkalta kiinni, syliin ja kotia. Lähempi tarkastelu paljasti Holtista 3 puremajälkeä, yksi kunnon reikä melkein lapojen välissä ja kaksi haavaa kyljessä.
Haavat paranivat onneksi ilman tulehduksia, mutta henkinen arpi parantuu hitaammin. Tästä alkoi näiden urosten vihanpito.

Sittemmin alkoi näkyä jonkinlaisia murkkuiän oireita tuossa n.10kk-1,5 vuoden iässä. Ensin pöhistiin pienesti ulkona pimeässä leijuneelle roskapussille, myöhemmin alkoi remmissä vetäminen ja koirapuistossa hienovarainen pullistelu muille uroksille. Piti olla niin suurta miestä, että! Naapurin koiran ohitukset eivät sujuneet enää ollenkaan, kumpainenkin räyhäsi täyttä päätä ja provosoi toinen toistaan. Opitut asiat "unohtuivat", tai siis tehtiin vähän sinne päin ja omia soveltaen. Tästä syystä pidettiinkin suosiolla treenitaukoa ja vaatimuksena oli vain istua ennen ruoan saantia. Tokihan palattiin myös pentuaikojen "tutustumiskäynteihin", käytiin siis ihmettelemässä taas ahkerammin erilaisia paikkoja ja myös sitä kammottavaa roskapussia tai kuusenpoikasta tien reunassa. Samoihin aikoihin Holtti alkoi epäpaimenkoiramaisesti irti ollessaan painella vähän turhankin kauas retkilleen, joten oli alettava kiinnittää erityistä huomiota irtiolomaastoihin ja luoksetulokäskyyn.

   

Kaikki Helsingin messukeskuksessa joulukuussa -08 nahkakehän laidalla olleet pääsivät todistamaan pohjanoteerausta "yhteistyössä", kun Holtti veti ihan omaa showtansa. Niimpä tuomari päätti juoksuttaa meidät ihan keskenämme, kun ei tuo osannut ryhmässäkään käyttäytyä. Että silloin hävetti. Toki Juniorivoittaja 2008-titteli hieman lämmitti mieltä.

Nyttemmin 2-vuotiaana on järki taas palannut päähän ja poijjaan kanssa on oikein mukava elellä. Ehkä se aikuistuminen alkaa olla jo ovella. Aivan kuin Holtti olisi tässä pohtinut jo aiemmin oppimaansa ja tekee nyt aivan uudella innolla ja tarkkuudella. Esimerkiksi perusasento tulee nyt nopeasti ja tiiviisti, kun aiemmin piti vähän hakea paikkaa. Myös kontakti minuun on taas mielessä. Treenatessa Holtille toimii parhaiten positiivinen vahvistaminen. Oikeasta suorituksesta hirmuiset kehut ja palkka, väärästä ei mitään. Jos kovin apinoi, niin kestää hyvin myös tiukan komennuksen ruotuun. Holtti myös tarjoaa liikkeitä nyt oma-alotteisesti, mikä on sikäli hyvä juttu, mutta välillä tahtoo tulla tarjouksia siihen tahtiin, etten kerkiä kissaa sanoa ja joskus sitten menee suoritukset myttyyn. Koiran ahneus vie ohjaajalta sormet ja kaikkensa se yrittää makupalan toivossa. Nykyisin Holtti osaa esitellä koko temppuvalikoimansa myös, kun on jotain vailla (esim. leikkituokio) ja kukapa pystyisi vastustamaan sitä ilmettä ja yritystä. Oppi on siis mennyt perille.

   

Holtin mielestä parasta tuntuu olevan puolimetrisessä pehmeässä lumessa hyppelehtiminen ja lumihiutaleiden pyydystäminen. Koira oikein myllää penkassa ja näyttää selkeästi ilahtuneelta tuosta valkoisesta aineesta. Tätä lihastenkasvatustreeniä Holtti tekee tasan niin kauan, kunnes henkihieverissä läähättää ja on aika jatkaa matkaa. Kuljemmekin talvisin usein lumisen ja yleensä lähes koskemattoman aukean yli, jotta Holtti pääsee "toteuttamaan itseään". Ympärivuotista hupia on myös ihan oman (vaaleansinisen) pehmonallen (sittemin pehmonorsun, R.I.P nalle) nujuuttaminen. Kerran rakas nalle oli unohtunut vierashuoneen sängyn alle viikoiksi ja voi sitä jälleennäkemisen riemua kun se sieltä yhdessä kaivettiin. Leikkituokion päätteeksi piti oikein asettua päälle nukkumaan, ettei se vaan taas hukkuisi. Viihdykkeeksi käy myös kauppakuitit ja porkkanankannat, joita on kiva sipertää lattialle.

Holtin omituisuuksiksi ja ehkä hieman ärsyttäviksi piirteiksi voisi mainita mm. ettei vesikupista voi juoda jos siitä on joku muu jo kerennyt maistella tai jos veden vaihtamisesta on kulunut yli 3 tuntia. Holtti ei myöskään syö nahkaisia puruluita vaan aito sen olla pitää. Possunkorvaankaan ei ole ikinä koskenut. Tavallisten ruokanappuloiden valitsemisessa makupaloiksi pitää olla myös tarkkana, jokainen laatu ei ole tarpeeksi hyvä palkkioksi. Sen sijaan nakit, lihapullat ja juustokuutiot toimivat jopa niin hyvin, että koira yrittää röyhkeästi varastaa taskusta.

Uroskoiraksi Holtti on erittäin helppoa lenkkiseuraa, nyt kun vetämis-räyhäämisongelma alkaa olla koulutuksen ja herran itseluottamuksen kasvun myötä selätetty. Alkuun ihmiset varoittelivat, että "uros sitten merkkaa jokaikisen heinänkorren ja nuolee pissit". No merkkaahan se, mutta kulkee kuitenkin niin reippaasti, jottei minun juurikaan tarvitse pysähtyä. Pisseihin yrittää toki tiettyihin aikoihin tutustua tarkemminkin. Holtista näkee hyvin milloin naapurustossa on juoksuisia narttuja, mutta luojan kiitos sen huomaa vain nuuskuttelusta ulkona. Mitään vinkumisia tai syömättä jättämisiä en ole rekisteröinyt. Kerran loppukesästä -09 tuli vähän ikävä, kun päästiin treffaamaan juoksuista Piitu-tyttöä näyttelyssä. Kukaan ei kertonut Holtille, ettei siskolikka ole soveliasta seuraa "siinä mielessä".

Kaikenkaikkiaan Holtti-poika on täyttänyt odotukseni ja suonut myös iloisia yllätyksiä. Päivääkään en ole katunut päätöstä jättää juuri kyseinen pentu kotiin (vaikka välillä murkkuikäisen kanssa sai hammasta purrakin). Toivottavasti meillä on vielä monia monia antoisia vuosia edessäpäin.

Tottelevaisuuskoulutus etenee ja suoritusinto on kohdallaan. Ehkäpä jo tänä vuonna meihin voi törmätä kisakentillä ja toivottavasti saadaan niitä tuloksiakin tehdystä työstä.

 

 

© Kuvien luvaton kopiointi kielletty!