Terveys

Borderterrieriä pidetään yleisesti varsin terveenä rotuna. Se ei myöskään kuulu perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISA:an. Rodun perinnölliseksi katsotuista sairauksista löytyy lisätietoa rotujärjestön sivuilta.

Kirin terveysongelma ovat keskittyneet raajoihin ja silmiin. Myös jonkin verran vatsaongelmia on esiintynyt, mutta niihin on yleensä löytynyt todennäköinen syy syödystä ruuasta. Kirin silmät näyttävät olevan jonkin verran herkät ja lääkittyjä silmän sidekalvon tulehduksia on ollut neljä. Lisäksi silmät rähmivät jonkin verran esim. tuulen tai pölyn vaikutuksesta. Silmien rähmiminen on loppunut oikeastaan kokonaan, kun siirsin Kirin nappularuokintaan. Samalla myös Kirin ilmavaivat ovat tyystin kadonneet. Raakaruuassa oli ilmeisesti jokin ainesosa joka ei Kirille sopinut. Nyt Kiri on syönyt pääasiassa Eaglen kalanappulaa.

Jalkojen kanssa on ollut sitten ne suurimmat ongelmat. Vuoden 2006 kevään ja kesän aikana Kirillä diagnosoitiin usean kerran kynsivallintulehdus vasemmassa etujalassa. Kynsi jouduttiin poistamaan kahdesti. Tulehdus oli niin tiukassa, että Kiri söi yhteensä kolmen kuukauden ajan antibiootteja. Kynsivallin tulehdus toistui myös kesällä 2007. Tuolloin tulehdus oli oikeassa etujalassa ja silloinkin turvauduttiin kynnenpoistoon. Tulehdus saatiin onneksi nopeammin kuriin ja antibiotteja ei syöty kuin puolitoista kuukautta. Eläinlääkäri piti liian pitkiä kynsiä todennäköisenä syynä näihin kynsivaurioihin. Vaikka kynsien leikkuu on pennusta asti kuulunut viikottaisiin hoitotoimiin Kirin kanssa niin olen ilmeisesti lyhentänyt kerralla liian vähän.

Kynsivallitulehdusepisodin aikana Kiri oli alkanut hyppyyttämään oikeaa takajalkaansa. Olin maininnut tästä Kiriä hoitaneelle eläinlääkärille, joka piti sitä etujalan kopensoinnista johtuvana ontumisena. Myöhemmin syksyllä antibioottikuurien päättyttyä Kiri kävi rokotusten vuoksi toisella eläinlääkärillä, jolle kerroin myös ontumisesta. Kiri kuvattiin välittömästi ja diagnosina oli Legg Perthes. Legg Perthes on erityisesti pienillä koirilla esiintyvä sairaus, jossa reisiluun päähän syntyy kuolio, jonka seurauksena on luun epämuodostuminen. Sairaus ilmenee nuorilla koirilla, yleensä ennen yhden vuoden ikää. Samaa sairautta esiintyy myös lapsilla.

Sairauden hoitona käytetään epämuodostuneen reisiluunpään poistoa. Kiri leikattiin marrakuun alussa 2006 vajaat kaksi viikkoa diagnoosin jälkeen. Leikkauksen jälkeen koira kulki vain kolmella jalalla, mutta alkoi varsin pian käyttää myös operoitua jalkaa varaamatta sille kuitenkaan painoa kunnolla. Kuntoutuksen aloitimme pari viikkoa leikkauksen jälkeen, jolloin Minna Saarelainen Activasta antoi meille kotijumppaohjeita. Joulun aikana kävimme vesiterapiassa Espoon eläinsairaalassa, jossa Kiri pääsi kokeilemaan vesikävelyä/juoksua.

Leikatun jalan lihakset olivat surkastuneet jo ennen leikkausta ja niiden palauttaminen on edelleen kesken. Tällä hetkellä Kiri käyttää leikattua jalkaansa noin 90 % ajasta eikä jalka tunnu sen menoa haittaavan. Edelleen Kiri kuitenkin "roikottaa" koipeaan tietyissä tilanteissa ja välillä on tullut taantumia, jolloin liikutaan enemmän kolmella jalalla. Vauhtia Kirillä riittää myös kolmijalkaisena, niin että emäntää välillä hirvittää. Kuntoutusta jatketaan edelleen, vaikka lihasten täydellinen palautuminen lieneekin epätodennäköistä.

Heinä-elokuun vaihteessa 2008 aloitimme Kirin kanssa uuden kuntotoutusjakson eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäisen ohjauksessa. Sain Heliltä rautalankaohjeet kotitreenejä varten. Kiriä tulee myös ulkoiluttaa ainoastaan hihnassa ja lenkkien tulee olla lyhyitä ja oireettomia eli jalan "roikotusta" ei saisi esiintyä. Jotakin harjoitetta tulisi tehdä joka päivä. Seuraava käynti fyssarilla on noin kuukauden kuluttua ja toivon että silloin on jo tapahtunut jotain edistystä. Tässä välissä on myös käyntiaika osteopaatti Leena Piiralle.

Kirin kanssa käytiin syksyllä 2008 jälleen vesiterapiassa Espoon eläinsairaalassa kaikkiaan seitsämän kertaa. Aluksi käyntejä oli kerran viikossa, mutta myöhemmin joka toinen viikko. Jonkin verran jalan käyttö on ehkä parantunut. Silti ero lihaksistossa takajalkojen välillä on huima: terveen jalan reisi on viisi senttiä paksumpi ympärysmitaltaan kuin leikatun! Vesiterapia lopetettiin nyt toistaiseksi. Seuraavaksi käymme taas osteopaatilla. Lisäksi tarkoituksena on tehdä kotiharjoituksia aina kun vain ehditään ja muistetaan eli jotain joka päivä.

Aluvuoden 2009 aikana Kiri on käynyt eläinosteopaatti/fysioterapeutti Markkus Laioksen hoidettavana Hyvinkäällä. Markuksen käsittelyllä ollaan saatu huomattavia tuloksia ja Kiri kävelee selvästi aiempaa paremmin. Myös selkäranka pysyy paremmin suorassa, eikä näytä siltä että koira olisi kaatumassa toiselle kyljelle. Hoitokäsittelyjä jatketaan noin kuukauden välein tilannetta seuraten.

Maaliskuun lopussa 2009 Kiri onnistui rikkomaan oikeasta takajalastaan pikkuvarpaan kynnen - kynsivaurio siis jälleen. Varpaan sarveiskynsi oli ironnut tyveä myöten. Kiri sai 10 päivän antibioottikuurin, minkä lisäksi kynsi tulee pitää kuivana ja puhtaana.  

Molemmat pojat kävivät silmä- ja polvitarkastuksessa Malmin eläinlääkäriasemalla 23.5.09. Kirillä molemmat kunnossa eli polvet 0/0 ja silmissä ei havaittu silmäsairauksien merkkejä eikä ylimääräisiä ripsiä. Eläinlääkäri totesi että Kirin nuoruusaikainen silmien rähminen on saattanut liittyä ikään.