Meistä


Olemme kolmehenkinen perhe Etelä-Pohjanmaalta. Eläimet ovat aina olleet meille tärkeitä. Sekä minulla että miehelläni elämään ovat kuuluneet lapsuudesta lähtien hevoset ja niiden kanssa harrastaminen, etenkin ravipuoli ja valmentaminen on ollut tärkeää. Tällä hetkellä meillä on ajan puutteen vuoksi ainoastaan yksi lämminverinen.

Kotona vielä asuessani, meillä oli aina koira. Rotu vaan oli eri kuin nykyään, sillä lapsuuteni koirat olivat kaikki saksanpaimenkoiria. Niistä viimeisin jäi meille kaikille aivan erityisenä sieluihin ja sydämiin. Thomas jättikin lähtiessään niin suuren surun, että vanhempani päättivät olla hetken ilman koiraa. Siitä hetkestä tulikin aika monta vuotta.

Poikani ollessa eskari-ikäinen oli aika toteuttaa pitkäaikainen haave omasta koirasta. Saksanpaimenkoira ei enää tullut kyseeseen, koska asumismuotomme oli muuttunut ja pienempi koira oli tästä syystä sopivampi.

Sedälläni on ollut noin kahdenkymmenen vuoden ajan kääpiöpinsereitä ja kun hänen vaimonsa kuuli meidän etsivän sopivaa rotua, hän tuumasi: "Mitä sinä enää etsit? Tämä on ihan uskomaton rotu, ota kääpiöpinseri!" (kiitos Päivi :)) Tällä hetkellä heillä on 13-vuotias rautainen kääpiöpinseripappa, Briitta Tillmanin kasvatti.

Asiaa harkittuamme ja kasvattajien kanssa keskusteltuamme meille saapui lopulta pieni punainen poika Logobon Brown Dandy, joka osottautui ihan uskomattomaksi persoonaksi. Meillä oli todella onnea, kun saimme Neron ilostuttamaan päiviämme. :)

Melko pian aloimme ajatella toisen koiran ottamista ja päädyimme tällä kertaa pinseriin. Haimme Rickyn Hiirolasta ja siinä se se sitten oli, pieni tulisieluinen musta poika, joka myös nimellä Pikajuna Hiirolasta tunnetaan. Potkua pojasta löytyy sen verran että nimi kuuman latinotähden Ricky Martinin mukaan on ihan ansaittu.

Sirpa-neiti tuli meille aikuisena. Tyttö tarvitsi kipeästi kotia ja oli selvää, että Sirpa muuttaa meille, koska se on Neron pojan, Ninon tytär. Nartun ottaminen kahden uroksen keskelle hiukan hirvitti, mutta eipä meillä ole mitään suurempia ongelmia ollut. Ainoastaan juoksut ovat aiheuttaneet päänvaivaa ja silloin tyttö kyllä menee hoitoon ihan suosiolla.

KASVATUKSESTA


Tavoitteeni on kasvattaa luonteeltaan tasapainoisia ja rotumääritelmän mukaisia kääpiöpinsereitä. Luonne ja terveys ovat tärkeimpiä asioita laiminlyömättä rotumääritelmän edellyttämää ulkomuotoa.Pentueita syntyy harvakseltaan ja jalostukseen käytettäville koirille tehdään aina rodulle suositeltavat terveystarkastukset.

Pennut kasvavat meillä perheen keskellä arkihyörinässä ja noin neliviikkoisena alkaa totuttaminen kaikenlaisiin normaalirutiineihin. Jokaiselle pennulle pyritään antamaan paras alku elämälle, jotta elämä hyvin käyttäytyvänä ja onnellisena kääpiöpinserinä sujuisi mahdollisimman mukavasti.Pennut lähtevät meiltä aina ensisijaisesti perheenjäseneksi ja kotikoiriksi,mutta kannustan harrastamiseen jokaisen pennun erityis piirteet huomioon ottaen. Ennen luovutusta pennut rekisteröidään, sirutetaan, madotetaan ja luovutetaan eläinlääkärin tarkastamana.

Tärkeää on että ei tyydytä vain siihen, että pennut pääsevät uuteen kotiin, vaan pidetään myös huoli että oikeat ihmiset ja koirat kohtaavat. Kääpiöpinseri ei ole helppo koira. Kooltaan se olisi kyllä soppeli kenelle tahansa, mutta luonteen vahvuus ja egon suuruus vaatii kääpiöpinseriä ottavalta tietoa j a osaamista.

Kasvattajana pyrin olemaan avuksi siinä missä tarvitaan ja pennun ostajan on todella tärkeä tietää että meihin voi ja pitääkin pitää yhteyttä - oli uutiset sitten hyviä tai huonoja.

Haluan kiittää ehdottomasti Annaa Nerosta, tuosta suloisesta papparaisestani, josta kaikki alkoi. Ja Sirpasta ja Cissestä ehdottomasti myös. Haluan kiittää myös Aulia ja Juusoa Rickystä ja Helenaa Mimistä ja Ninosta, joka merkitsee niin paljon vanhemmilleni. Nimet eivät ole tärkeysjärjestyksessä vaan kiitos kuuluu heille kaikille tasapuolisesti.

-Ramona Stenroth-